Kevät 2020. Maailmanmeno muuttui – kaikkialla – myös meillä Suomessa. Tämä täysin ennakoimaton koronakriisi aktivoi minua e-kirjan tekoon. Asiaan, jolle olin kaivannut jo aiemminkin aikaresurssia. Perhekriisit ja muut työn toimeksiannot ovat kuitenkin ja luonnollisesti ajaneet aina tämän toiveen ohi. Nyt oli kairosaika.
Parisuhde 2020 Aavan ja Taiston tarina alkaa – poikkeusoloissa – kirkon kellarista, jonne se myös palaa. Näiden ääripäiden välissä kuvaan ja kommentoin parisuhde-elämän arkea. Ehkä sinunkin. Peilaan Aavan ja Taiston kohtaamia asioita, tapahtumia ja ilmiöitä yleisen tutkimustiedon, oman työkokemukseni ja muun mielenkiintoisen virikeaineiston avulla. Kansantajuisesti. Pilke silmäkulmassa.
Toteutin kirjaprosessini asiakastyöni vapaa-ajalla. Omakustanteisena. Näiden, sekä ulkoisten toimintaympäristö- että priorisointitekijöiden vallitessa e-kirjaan jää tietty rosoisuus. Mutta eikö elämäkin ole valtaosaltaan juuri sellaista.
Aavan ja Taiston tarina sisältää kolme ´jatkokertomuslukua´, joiden sisälle on upotettu yhteensä 27 valokuvaa, 3 video- ja 15 asialinkkiä. Jokaisen itsenäisen luvun lopussa on lukijalle mietintä- tai keskustelutehtäviä. Kirjan sivumäärä on 44 sivua.
Toiveeni on, että lukijassa syntyisi aito tarve omakohtaiseen parisuhde-elämän pohdintaan yksin ja yhdessä. Tarinan muotoon kiinnittyvä teos pyrkii olemaan sytykkeenä tässä asiassa. Teokseen sisällytetyt mietintä- ja keskusteluvirikkeet ryydittävät omalla paikallaan samaan suuntaan.
Virikkeitä ja sytykkeitä – Oppia ja kasvua! Tätä me tarvitsemme, olimmepa sitten tällä elämänalueella, ikämme ja kokemuksemme puolesta alkumetreillä tai vähän pitemmällä.
Tämän e-kirjan lisälukemiston osiossa löydät linkin tekijän aiempaan, suppeampaan, kesäiseen ja korostuneen kuvalliseen e-kirjaseen Kesäopas kahdelle. Myös se on Sinun mahdollista nyt ladata ja lukea maksutta. Lue blogitekstin lopussa menettelyohjeet siitä, kuinka tämä helposti ja linjakkaasti hoidetaan.
Kasvua ja kukoistusta!
Jos haluat, että lähetän Sinulle ladattavan linkin, jolla saat haltuusi maksutta nyt (juhannusviikolla 2020) julkaistavan e-kirjanParisuhde 2020 Aavan ja Taiston tarina, menettele seuraavasti.
Kirjoita siihen kolme asia: Nimesi, Sähköpostiosoitteesi ja aiheeksi Kirja. Lopuksi lähetä viesti.
Saat ensin sähköisen kuittausviestini. Tämän jälkeen tiedän postittaa linkin, jolla voit ladata kirjan. Linkin puolestaan saat (kesälomakautena) 1-2 pv sisällä.
Huom! Antamasi nimi- ja sähköpostitiedot ovat ainoastaan minun käytössäni, niitä ei luovuteta kolmansille osapuolille.
Oletko lukenut Parisuhde-elämä 2020 Apua ja tukea -kirjoitussarjan aiemmat tekstit? Mikäli et vielä, kehotan hakemaan vauhtia aiemmista. Sillä johdannossa kerroin sekä saamastani kirjoittamisen sysäyksestä että sisällöstä. Ja nyt esillä oleva on puolestaan jatkoa Osa I:lle, jossa keskityttiin yksilön aiemman kokemushistorian merkitykseen nykyhetkessä. Matkalla tulevaisuuteen.
KIRJASTA LISÄÄ!
Meidän elämänpolkumme ovat yksilöllisiä ja monenlaisia, kuten hyvin tiedämme. Siksi en lainkaan ole yllättynyt, jos lukijasta tuntuu tähän mennessä kuvattu kovin suppealta ja pelkistetyltä, varsinkin kun sitä peilaa oman ainutkertaisen todellisuutensa kanssa. ”Mennyt todellisuus kiinnostaa, ja tahtoisi lukea lisää”.
Tällöin suosittelen erästä kotimaista kirjaa, Marianna Stolbow Vanhempieni kaltainen.
Marianna Stolbow haastatteli kirjaansa varten 50 aikuista suomalaista, jotka kertoivat lähipiirinsä parisuhteista. He muistelevat elävällä tavalla sitä, mitä he – aikanaan lapsen silmin ja korvin – havaitsivat aikuisten välisestä rakkaudesta ja vuorovaikutusmalleista, toisaalta peloista ja vihanpurkutavoista.
Sinun on hyvä tietää, että haastatteluun valikoituneet henkilöt eivät edusta millään tavoin erikoistapauksia, ei erityisen hankalia lapsuusmuistoja tai muuta erikoismateriaalia. Heitä yhdistää vain halu pysähtyä pohtimaan vanhempiensa parisuhde-elämää sekä omaa käytöstään nykyisissä aikuisrakkaussuhteissaan.
”Emme luo maailmaamme tyhjästä, vaan meillä on menneisyys ja vastuu tulevaisuudesta”. Lapsemme jatkavat tarinaamme sukupolvien ketjussa.
Vanhempieni kaltainen, kertoo siitä, millaisia malleja vanhemmat huomaamattaan antavat perinnöksi lapsilleen: Näin riidellään. Näin puhutaan puolisolle. Näin puolisosta puhutaan muille. Näitä tunteita saa näyttää ja näitä ei.
Teos avaa lukijalleen ihailtavasti ikkunoita elämän moninaisuuteen. Uskon sen antavan uusia näkökulmia ja työkaluja ymmärtää omaa käytöstä nykyhetkessä. Kirja valaisee lukijalleen tietä toisin tekemiselle; etenkin tilanteissa, joissa kodin henkinen perintö tuntuu ohjailevan toistamaan nykyisissä rakkaussuhteissa joitakin historiaan liittyviä kielteisiä kokemuksia ja vuorovaikutuskuvioita. Suosittelen lämpimästi.
SIVUAVISTA AIHEISTA LISÄÄ!
Näillä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) nettisivuilla on useita nyt keskiössä olevaa aihetta sivuavia artikkeleita. Löydät halutessasi lisää laajennusta ja lisälukemista. Voit vierailla nyt tai myöhemmin ja ehkä kokea tarpeellisia oivalluksia esim. seuraavien parisuhdeteemojen parissa. Oheistan tähän sellaisia, joissa Google Analytics raporttien mukaan vieraillaan päivittäin. Klikkauksella eteenpäin:
APUA PARISUHTEESEEN 2020 – PARISUHDETERAPIAA KASVOTUSTEN!
Palatkaamme vielä aiemmin esillä olleeseen kuvaan, piirrokseen historian kulkeutumisesta nykyiseen parisuhde-elämään.
Odotusten historia, nykyhetki ja tulevan ennuste
Tämän blogikirjoituksen lukijana saatat kaivata konkreettista apua ja tukea nykyiseen parisuhteeseen. Ehkäpä elämäntilanteesi juuri nyt on sillä tavoin haasteellinen ja tukala, että tässä luetun äärellä syntyy tunne: paljon puhetta, mutta vähän villoja!
Kaipaat konkreettisempaa, kasvotusten tapahtuvaa lisäymmärrystä, esimerkiksi kuvan kaltaisesta syystä, jatkuvien riitojen tähden. Tai sitten lähisuhteessasi on puhjennut yksi kamalan kova riita pitkän vaikenemisen ja puhumattomuuden jälkeen. Kasvotusten tapahtuva parisuhdeterapia on varteenotettava vaihtoehto avun tarpeessa.
Mikäli parisuhteeseen alkaa muodostua sellaista ”painetta”, joka ilmenee riitoina, ja joiden käsittely kahdestaan on vaikeaa, on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen. Yksin ei kannata jäädä taistelemaan, tai sitten ajatella toiveikkaana ”antaa ajan kulua, kyllä se sitten aikanaan…”
Arvostettu amerikkalaistutkija ja pariterapiamenetelmien kehittäjäJohn M. Gottman on useasti huomauttanut, että avioparien riidoista kaksi kolmesta ovat ratkaisemattomia.
Työkokemuksestani Hämeessä ja Mikkelissä tiedän, että kohtaamattomat asiat eivät katoa. Erilaisissa parisuhde-elämän kriiseissä tämän selvimmin havaitsen. Aikaa myöten kaikki käsittelemätön vain syvenee ja kasvaa. Pariterapeuttiset havainnot ovat yksiselitteisiä. Tiedetään, että aivan itsestään positiivinen tunneilmasto kodissa ei valtaa alaa negatiivisten kokemusten kehässä.
Tulin maininneeksi tuon viittauksen parisuhdekriiseihin. Menemättä niihin tällä kertaa sen enempää, tahdon kuitenkin muistuttaa lukijaa, että kriisi ei merkitse epäonnistumista.
Emme voi niin suoraviivaisesti ajatella, että nykyinen parisuhde on vain huono tai pilalla, jos se kriisiytyy. Asia on pikemminkin näin: kriisi on ´tarpeellinen´, jotta suhteeseen sisältyvä dynamiikka tulee näkyväksi ja muutos parempaan mahdollistuu. Ilmaukset käännekohta tai läpikulkupaikka eräinä kriisimääritelminä kielivät tästä näköalasta. Ehkä myöhemmin vielä palaamme näihin näköaloihin.
Ole aikuisen vastuullinen. Tunne itsesi ja kanna oma vastuusi suhteen toimimisesta. Oman menneisyyden tiedostaminen ja käsittely lisää taatusti ymmärrystäsi nykyhetken toiminnassa ja ratkaisuissa. Se on vastuunottamista omasta hyvinvoinnista.
Kriisiapua parisuhde-elämään on tarjolla, täällä Mikkelissäkin etsivä löytää.
Otollisella ajalla… Mihin aika kutsuu?
LOPUKSI!
Tämän blogikirjoituksen syntyyn vaikutti ratkaisevasti aviopari, joilla sanojensa mukaan ”menee tällä hetkellä hyvin”. Reilu vuosikymmen aiemmin yhteinen tilannekuva oli heillä tyystin toinen….
Olin heihin puhelinyhteydessä helmikuussa 2020. Keskustelimme erilaisista avun ja tuen tavoista ja lähteistä. Parisuhdeterapiasta ja sen erilaisista toimivista menetelmistä. Jälleen (ilokseni) vähän yllätyin. He puhuivat muun muassa ”musiikin mahdista”, heitä lainatakseni. Olin kuuleman mukaan antanut jonkun tai useamman biiseihin liittyvän kotitehtävän.
Tuolloin esillä olleita yksittäisiä kappaleita emme kyenneet muistamaan. Kuulin kuitenkin, kuinka silloin asumuseron aikana toinen heistä ”eläytyi musaan aivan eri tavoin kuin aiemmin ennen välirikkoa”. ”Sitä kuunteli rakkauslaulujakin vähän niin, että onko sitä sitoutunut tähän nykyiseen kumppaniin”… ”Mitä sitä itse sen eteen aikuisen oikeasti tekee”…
Olin tämän menneen ohella kiinnostunut kuulemaan eläytymisestä nykyhetkessä. Tiedustelin, että ”mitä silloin kuunnellaan, jos pitäisi määritellä yksi ainoa kappale kuin tuntemassamme TV:n SuomiLOVE formaatissa.
Heille tämä yhteinen valinta ei tuottanut suurtakaan vaikeutta, olkoonkin, että molemmilla oli myös omanlaisensa musiikkimaku.
Tässä se on: Anna-Mari Kaskisen sanoittama & Lasse Heikkilän säveltämä Minä sinua rakastan. Ja niin ikään toivottuna Juha Tapion tulkitsemana.
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2020/02/8F6A9528-scaled.jpg17072560A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2020-02-18 12:41:422020-11-04 11:57:31PARISUHDE-ELÄMÄ 2020 apua & tukea (Osa II)
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2020/02/TTT-Avaimia-yhteiseloon_Moment.jpg10801920A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2020-02-13 18:49:372020-11-04 13:05:25PARISUHDE-ELÄMÄ 2020 – Apua & Tukea (johdanto)
Parisuhteen ja perhe-elämän sovittelu. Tämä on johdannon jälkeinen blogikirjoitus sovittelusta. Polttopisteessä on parisuhde- ja perhe-elämä, ja nimenomaisesti ajankohtana, kun siinä elävillä eroajatukset valtaavat alaa. Kirjoitan Mikkelissä, katselen asiaa avarammin.
Olethan katsonut tähän liittyvän videoni!
En ollut lukemassa Aamulehteä, kun oheinen ilmoitus (19.11.1944) siinä julkaistiin.
Pastori Matti Joensuu ei voinut vain katsoa sivusta, kun avioerot sotavuosina (ajalla 1938-1945) kolminkertaistuivat Suomessa, ja Tampereella muutos oli 12-kertainen.
Hän keräsi rahaa toiminnalleen kaupungin tehdaspatruunoilta, joista joku totesi: kerrankin pappi on oikealla asialla. Siitä alkoi työ ”avioliittokurjuuden lieventämiseksi” kirkossa. 75 vuotta myöhemmin voimme todeta, että perheneuvonta Suomessa on eräs kirkollisen työn lippulaiva. Parhaimmillaan arjen Ilosanomaa, olkoonkin että kirkon ensisijainen kutsumus on sielun pelastussanoman julistaminen Jeesuksen viitoittamana (Matt. 28:18-20).
Itsekin olen toiminut tuon lippulaivan miehistössä (1995-2000) ja johtajana (2000-2007). Tuona aikana tein säännöllisesti pyydettyä parisuhteen ja perhe-elämän sovittelua.
Yksityispuolelle siirryin keskuksen johtajan virasta vuoden 2008 alussa. Virkatyöaikana ja samoin nykyisissä tehtävissäni Mikkelissä minua sisäisesti ohjaa se ajatus, joka oli pastori Joensuulla: evankeliumin innoittamana tosiasiat tunnustamalla!
Eroaminen ei pieni juttu
Eroasia on tärkeä, rohkenen väittää, edelleen. Samoin uskallan vankan työkokemukseni perusteella esittää, että parisuhteessa elävälle (miehelle tai naiselle) eroaminen emotionaalisesti ei ole ”suit sait” -juttu.
Varsinkin avioliitossa ero ei ole kuin kuuden kuukauden harkinta-aika ja sen jälkeen ero on sillä selvä. Ei todellakaan. Eroa tehdään ja erosta toivutaan jo kauan ennen eroa ja kauan eron jälkeen. Meneekö kukaan avioon erotakseen?
Lähestyn eroasiaa ja sen ympärillä tehtävää työtä viiden teesin avulla. Suosittelen ennen niihin perehtymistä katsomaan virikevideon ja lukemaan johdannon sovittelusta, mikäli et vielä ole niihin törmännyt.
Teesit – mitä ne ovat?
Teesit ovat halki vuosituhansien palvelleet impulsseina jonkin kulloinkin tärkeäksi koetun asian tuumailussa, keskustelussa ja väittelyssä. Kun tässä rakennan viisi teesiä, pointtia tai ikkunaa, ei kyse ole tällä kertaa mistään ohjelmajulistuksesta, jolle odotan lukijalta antiteesejä. En pyri nostattamaan väittelyä, vaan pikemminkin jakamaan perusinfoa asiasta yksilöllisen pohdinnan tueksi.
Kirjoitan siinä toivossa, että jokin ikkunoista avartaisi asiaa, tarjoaisi väläyksen, vilauksen tai vahvistavan totuuden. Jos kirjoitus kolahtaa henkilökohtaisesti, kysele itseltäsi — pitääkö kuvattuun asiaan puuttua ja ryhtyä tilannetta jotenkin muuttamaan? Tulevaisuutta tehdään tänään!
Kenellä on vastuu paremmasta työelämästä ja toimivammasta perhe-elämästä? Siteeraan tässä kunnioitettua ex-presidenttiä. Rauhan nobelistimme Martti Ahtisaari oli tunnettu konfliktien selvittäjä maailmalla. Lukuisia kertoja hän sanoi: ”Kaikki konfliktit ovat ratkaistavissa”… ja jatkoi ”kun ne ovat ihmisten aikaansaamia, he myös ne ratkaisevat.”
Teesit pari- ja perhe-elämän erosovittelusta
A) Perheasioiden sovittelu on lakisääteistä mutta alikäytetty tukimuoto!
”Yksin on selvittävä” -asenne, kiireellinen elämäntapa tai tietämättömyys palvelutarjonnasta lienevät yleisimmät selittäjät sille, miksi liian moni keski-ikäinen jättää tämän palvelukortin kääntämättä. Tuen lähteistä huolimatta. Ammatillista tukea ja apua näissä kysymyksissä ovat perinteisesti tarjonneet kaupunkien sosiaalitoimi ja kirkon perheasiain neuvottelukeskukset. Myös jotkut yksityiset palvelutuottajat toimivat aktiivisesti tällä sektorilla.
Perheasioiden sovittelusta säädetään avioliittolain 5 luvussa ja sosiaalihuoltolain 17 §:ssä. Avioliittolain mukaan perheessä esiintyvät ristiriidat ja oikeudelliset asiat on ensisijassa pyrittävä ratkaisemaan perheenjäsenten keskinäisissä neuvotteluissa ja sopimuksella. Sovittelijan tehtävänä on kiinnittää erityistä huomiota lapsen aseman turvaamiseen. Suomessa myös avoliiton ja rekisteröidyn parisuhteen osapuolet voivat käyttää perheasioiden sovittelua. Parisuhteen ja perhe-elämän sovittelu, siihen voi hakeutua myös tilanteessa, jossa vanhemmat ovat jo eronneet ja perhe pyrkii sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseen. On tärkeä löytää uutta, kiinteää maata jalkojen alle.
B) Reunalla pelottaa!
Tällaiset tuntemukset ovat tuiki tavallisia ihmiselle, joka syystä tai toisesta on parisuhdekriisissä. Tätä kokemusta ei ikä määritä: ”loukattu lapsi vihaa ja vapisee”. Suhdekriisi odottamattomana puristaa, ja kaiken keskellä pitäisi löytää vakautta tulevaisuuteen. Samuli Edelmannin Reunalla biisi on paljon puhuva. Emme ohita sitä ennen kuin siirryn tähdellä *** merkittyyn reunahuomautukseen ja seuraavaan teesiin.
*** Myös mieheen sattuu. Ehkä tuntemusten ilmiasu saattaa miehillä olla kovinkin erilainen verrattuna naisen vastaavaan. Jos en osaa / kykene ilmaisemaan sanoilla tätä itseeni liittyvää pettymyksen kokemusta, teen sen toiminnan kautta: peräännyn, pakenen ja menen luolaani. Moni nielee asian liuottamalla, turruttamalla päänsä ja pakenemalla näin tilanteesta. Pakoni saattaa näyttää toisille välinpitämättömyytenä, todellisuudessa kyse on tilannepelosta ja puutteellisesta kyvykkyydestäni käsitellä tätä emotionaalisesti koskettavaa tapahtumaa. Toinen suojautumissävytteinen reagointitapa on ”raivokas toisen syyttäminen”. Olipa sitten kyse miehestä tai naisesta, myös tämä ilmentää samaa psykologista hätää ja keinottomuutta.
C) Perheasioiden sovittelu on luottamuksellista!
Sovittelijaa koskee tavanomaista tiukempi salassapitovelvoite, mikä erottaa sovittelun muusta sosiaalitoimen neuvonta- ja auttamistyöstä. Sovittelija ei saa ilmaista sovittelussa saamiaan tietoja kenellekään ulkopuoliselle, ei edes tuomioistuimelle, vaikka häntä haluttaisiin kuulla todistajana oikeudenkäynnissä. Sovittelijalla ei ole oikeutta oma-aloitteisesti hankkia perheestä tietoja muilta viranomaisilta. Salassapitovelvoite ei kuitenkaan sido sovittelijaa, jos sovittelussa ilmenee lastensuojelun tarve. Tällöin sovittelijalla on velvollisuus tehdä ilmoitus lastensuojeluviranomaisille.
D) Tarvitaan kaksi hattua!
Sovittelijalla ei ole ainoastaan yhtä hattua hyllyllä. Tällä vähän ammattilaisten kielenkäyttöön liittyvällä kielikuvalla kahdesta hatusta tahdotaan ilmaista seuraavaa: sovittelija ei sovitteluprosessissa suostu tai kieltäydy käsittelemästä ainoastaan toista, eron tai yhdessä jatkamisen polkua, ainoana vaihtoehtona.
Miksi?
Se olisi epärehellistä ja vaillinaista ammattikokemuksen jakamista perheen kriisitilanteessa. Sillä yksilöt väistämättä pohtivat itse tykönään molempia valinnan vaihtoehtoja sekä näiden eri polkujen tuomia uusia kasvuhaasteita ja mahdollisuuksia. Kokeneella ammattilaisella on pelisilmää siinä, milloin henkilöiden ajatusta selkeyttää ´mutkat suoriksi` -vetäminen, ja keiden kanssa mutkista muistuttaminen on juurikin tarpeellisen tähdellistä.
E) Asiakaspalaute paljastaa!
Lähi-ihmissuhteisiin liittyvä ja huolella hoidettu sovitteluprosessi vaikuttaa myönteisesti asianosaisten kanssakäymiseen. Tämä näkyy rakentavamman vuorovaikutuksen lisääntymisenä ja luottamuksen palautumisena. Se, että kommunikointi vilkastuu ja sen laatu paranee, yleensä vähentää riitelyn määrää ja kestoa minuuteissa.
Eräs tässä siteeraamani otos kuvaa hyvin sovitteluasiakkaiden yleisimmät palautteet, kun tätä palvelua käyttäneiltä kysyttiin sovittelun hyödyistä ja vaikutuksista. (Lähdekoonti: Marina Bergman-Pyykkönen Fasper-hanke / Suomen sovittelufoorumi 2013)
Ryhmittelen palautteet ”täplällä” merkityiksi nipuiksi. Jokaisen täplän alla on siis useita samaa asiaa/kokemusta kuvanneita henkilöitä ja palautekirjoituksia.
Mahdollisuus / turvallinen paikka puhua (itseisarvo)
Vuorovaikutuksen paraneminen; uusien riitojen välttäminen
Omaan käytökseen kohdistuvan pohdinnan herääminen (mm. provosoinnin välttäminen / sen huomaaminen, ettei avoin puhuminen ole itsellekään helppoa, vaikka vaatii sitä toiselta)
Oman tunnetilan rauhoittuminen
Asioiden tarkastelu lapsen tarpeiden näkökulmasta
Sopiminen lapsen elämään liittyvistä asioista (huolto, asuminen, tapaamiset, jaetun vanhemmuuden käytännöt)
Usko tulevaisuuteen vahvistui
Mikäli olet parhaillaan parisuhdekriisissä tai muutoin tunnet pohtivasi eroa häiritsevän usein, ehdotan uuden ja rohkean askeleen ottamista ammattilaisen suuntaa. Saatat yllättyä myönteisesti, kun kipu- ja kitkakysymyksiä ei tarvitse tuunata ainoastaan omin voimin.
Parisuhteen ja perhe-elämän sovittelu on Sinuakin varten.
Pysy linjoilla!
Seuraavassa – Timon Työnohjaus ja Terapia Teemaklinikan – blogikirjoituksessa kohdistan katseet työelämän asioihin ja siellä etsittäviin sovinnollisiin ratkaisuihin.
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2019/08/Kuva_B_1.8.1.jpg375666A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2019-08-20 15:57:342020-11-05 10:16:54PARISUHTEEN ja PERHE-ELÄMÄN SOVITTELU … 5 TEESIÄ TUUMATTAVAKSI
Onko 2 kk pitkä aika?… Korvaus kohdallaan? Mitä sitten kun mieli pahoittuu? Tällaisia kyselen lukijan kanssa.
Menen mietteissäni vieläkin syvemmälle. Kysyn: Olisiko ikävinä koetut sattumukset mahdollista muistaa myönteisinä? Sillä kostokin nostaa päätään… Artikkelikuva ilmentää tuoreen ´sattumus-tapahtuman´. Mutta miten kaikki tapahtui?
Tilasin menneenä vuonna (2018) pienen joululahjan. Samanlaisena monta. Olin aikeissa muistaa tänäkin jouluna vastaanottotilani naapureita. Taloyhtiössämme heitä on 41 taloutta.
Tilaus kuvallisesta kynästä merkittiin Irlannissa 3.12.2018. Olin edellisenä päivänä puhunut kännykällä kyseisestä tilauksesta ja saanut vakuuttavan tiedon, että ”kun tilaus tehdään samana tai seuraavina lähipäivinä, tuote ehtii hyvin Suomeen ennen joulua”. Kun olin jättänyt kyseisen tilauksen, aloin laatia joulukirjettä sekä menin muutaman päivän perästä kirjakauppaan hankkimaan 45 kirjekuorta.
Sain 5.2.2019 klo 14.42 mobiiliviestin: tilaamani pakettilähetys on saapunut Mikkeliin. Luin tämän infon paikkakuntani ulkopuolella. Seuraavana päivänä, kun olin palannut kotikaupunkiini, lunastin tilauksen. Olin toki kirjelmöinyt ennen näitä päiviä muutamia kertoja, jo adventin loppupuolella kysymyksellä, ”missä minun joulumuistamiset viipyvät…” National Peniltä saamani vastaukset ennen joulua sijoittuivat akselille ”pahoittelumme – tuotannossa ruuhkaa” Myös sellaisen infon olin sisäistänyt, että kun tuote on valmis, se kuljetetaan ensin Saksaan, josta matkaa Pohjolaan. Tilaaja saa seurata digilinkkien välityksellä. Nykyaikaa.
Huom! Ilmastoystävällinen kuljetus!
Nämä kuvat ilmentävät työstön eri vaiheita ennen ja jälkeen joulun 2018!
Tänään7.2.2019 jaoin perinteisen joulutervehdyksen naapureilleni Anninpuiston taloyhtiössä − 62 vrk myöhemmin tilauksestani ja noin 50 päivää ennakkoon ajattelusta jakopäivästä. Sisältö oli kuvan kaltainen.
Soitin vielä kerran Irlantiin. Kertasin asiakaspalvelun virkailijalle, kuinka on harmittanut… Kuulin valintaisena ehdotuksena, että voisin palauttaa koko paketin, ja lasku revitään ja kynät laitetaan täällä jätekuormaan. Toinen vaihtoehto oli, ”jos pidätte tuotteenne ja ilmoitatte tästä menettelystänne, puolitamme laskun loppusumman”. Asiakas saa itse päättää menettelytapansa.
Mietin puhelun aikana ääneen, mikä on kohtuullista, luonnon tai luontoakin ajattelevan pettyneen asiakkaan kannalta… Sain kuulla yksiselitteisesti, että ”tämä on firmamme politiikka tällaisissa tapauksissa”. Päätin pitää tilatut tuotteet ja maksaa puolitetun laskun. Joku tässä ylikansallisen firman tuotantoprosessissa kuitenkin mietityttää. Useampikin seikka. Mitä Sinä ajattelet tapahtuneesta tai tapahtuvien ”ohilyöntien” politiikasta?
Mitäpä ajatella sattuneesta?
Kyllä minäkin niin mieleni pahoitin! Ajatus joulumuistamisesta ja sen valmistelun ajoitus oli minun puoleltani harkittu, työtoimeksiantojenkin kannalta. Tarkoitukseni oli tervehtiä, arjessa aina silloin tällöin tapaamiani, joskin etäisesti tuntemiani naapureitani. Toteuma tänä jouluna pahasti ontui. Se toteutui toisenlaisena.
Tätä kirjoittaessani en ole tietoinen siitä, kuinka moni muu tuntee tai ajattelee samalla tavalla. Eli onko heitä — mielensä pahoittaneita — 41:n taloyhtiössä useita vai eikö minun lisäkseni ainoatakaan? tätä en täysin tiedä.
Mielensä pahoittaminen! Onnettoman kokijan tuntemukseen jumittuminen tai kahliutuminen! Nämä ovat arkipäivää monelle ja monesta eri syystä. Pienistä tai suurista. Kun ajattelen vähän yleisemmin sitä, miten reagoida tai käsitellä ikävältäkin tuntuvaa tapahtumaa, mieleeni pulpahtaa kolme syvällistä ajatelmaa, tai oikeammin sivallusta. Olen ne lukenut jossakin yhteydessä, ja ne liitetään Epiktetos (n. 55 — n. 135) nimiseen antiikin kreikkalaiseen filosofiin. Stoalaisella tyyneydellä hänen kerrotaan muun muassa sanoneen:
Epiktetos (n. 55 — n. 135)
”Eivät asiat tee meitä onnettomiksi, vaan se mitä asioista ajattelemme.”
”Ihmisiä kiihdyttävät heidän mielipiteensä asioista, eivät itse asiat.”
”Vapauteen vie vain yksi tie: olla välittämättä siitä mikä ei ole vallassamme.” — Epiktetos
OK! Suostun siihen, että nyt koetun voin kääntää vakavuudesta huvittavuuden puolelle.
Noita siteerattuja tiivistyksiä voi miettiä soveltamalla omaan elämäänsä. Voin esimerkiksi pohtia, miten suhtaudun parisuhde-elämässäni eteen tulleisiin ikäviin ja yllättäviin asioihin. Tekeekö itse tapahtuma minut lamaantuneen onnettomaksi vai vaikuttaako lopulta asenteeni, se minkä merkityksen sisäistän tapahtuneella itselleni? Tosiasiat – ne ovat ja pysyvät tietystikin tosina.
Oletko työskennellyt työpaikassa, jossa varsin usein ”kiehahtaa”. Minä olen. Voin kysyä itseltäni antiikin ajattelijan tavoin: ei kai vaan minuakin kiihdytä työkavereiden mielipiteet siitä kerrotusta (ikävästä tai kummallisesta) tapahtumasta enemmän kuin itse asia, johon viitataan?
Esiintyykö työssäni tai perhe-elämässä juurikin tällä hetkellä asioita / ilmiöitä / tapahtumia, joihin jo stoalainen filosofi tiesi kirjoittaa vapauttavan ohjeen?
Olen vielä ajatuksissani siinä, että jos ja kun minulle tavallisena ihmisenä sattuu jotakin (nyt kirjoitettuun verrattuna) kerrassaan enemmän ja ikävää, sellaista, että kosto herää…
Mutta entäpä jos…
Jäin mietteissäni mahdollisen suuremman pauloihin. Tulin ajatelleeni koston mahdollisuutta.
Entäpä jos koettu mielipaha tai vääryys olisi ollut mittaluokaltaan ja merkitykseltään selkeästi suurempi, ja tuntisin selkeää vetoa voimakkaamman vastareaktion, ”tuntuvan tasaamisen”, kostamisen aikeissa. Mitä ajatella kostamisesta.
… Mikäli lähiaikojen työkuorma sallii, jatkan kostosta…Nähtäväksi jää, voisiko se olla seuraavan blogikirjoitukseni aihe… Palataan!
Tämä blogikirjoitus on jatkoa osalle I… Kehotan kertauksena lukemaan aiemmin julkaistun ensiksi. Sillä ”Esimiehen askelissa…” osassa I tulokulma teemaan on astetta narratiivisempi.
Repussa eväät elämään!
Reppuun jäänyttä ravinnoksi
Kun olen alustanut esimiestyön ja johtajuuskysymyksistä eri yhteyksissä, minulta on joskus kysytty, että
Millaisen esimiehen alaisuuteen itse mieluiten liittyisit?
Tähän kysymykseen voisi tietysti pyrkiä vastaamaan monesta tulokulmasta, esimerkiksi ”politikon tavoin” tilasto- tai tutkimustietolähtöisesti. Niin ikään voisi kuvailla hyviä, huonoja tai hyvin huonoja toteumia matkaltani. Mutta koska kysymys on kohtikäyvä ja henkilökohtainen, olen siihen vastannut joskus tai pikemminkin usein seuraavasti, narratiivisesti.
Olen kertonut juuri nuo kaksi (blogikirjoituksen osassa I )kuvaamaani tuokiokuvaa. Ajattelen nimittäin niin, että esimiehen tulisi olla joukkojensa keskellä, hänen tulee huomioida henkilöitä henkilökohtaisesti kasvoetäisyydeltä. Hän voi edellyttää jokaiselta taitojen mukaista suoritusta ja ratkaisevassa hetkessä myös niiden ylittämistä.
Moni johtaja ja esimies — etenkin uudessa työroolissaan — kyselee omien luontaisten taipumustensa perään:
Pitäisikö sitä olla omassa roolissaan muodollinen ja kaiken jo suunnitelleen oloinen vai spontaanin inspiroiva?
Viestintäareenojen suhteen pomon kysymys usein on:
Lähestynkö valmistelussa olevia asioita neukkarissa ja kuppilassa vai olisiko parempi jakaa ainoastaan kirjallisia dokkareita ja kenties tsättiviestejä?
… Muun muassa tällaisia esimiehen ja johtajan toimintatyyliin liittyviä asioita minulla on Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) Executive Coaching -toimeksiannoissa. Näitä ja monenlaisia muita… Todella inspiroivaa. Mutta ei niistä nyt tässä yhteydessä enempää.
Palaa vielä Esimiehen askelissa… osaan I ja totea, kuinka Vänrikki Koskelassa on jotakin esikuvallista.
Johtajan on johdettava. Omalla rauhallisella ja poukkoilemattomalla tavalla hän ymmärtää matkan rasitukset. Määränpää on tiedossa ja kompassineula osoittaa suunnan. Hän tietää enemmän kuin toiset, mutta turhan tärkeäksi hän ei heittäydy, varsinkaan suomalaisten miesten keskuudessa. Joukkojensa keskellä olevana johtajana hänen on kuitenkin oltava. Tämä edellyttää tiettyä kypsyyttä ja itsellisyyttä, ettei hän ”liimaudu” sakkiin. Oivallinen johtaja osaa säädellä vastuullisesti erillisyyttään!
Opettaja esimiehenä!
Miksi käyt koulua — itsesi vai vanhempiesi tähden? Kasvattaako kouluaika elämää varten?
Näitä mietin murrosiässäni. Eksistentiaalinen mietintä ei ollut lopulta katteetonta. Minullakaan. Koulu- ja opiskelupolku lopulta löytyi. Varsin mielekkäänä. Aikaisempaa intohimoisempana.
Koulumaailma on valtavasti muuttunut noista ajoista. Minulla on kuitenkin edelleen nuo taannoiset mietteet mielessäni. Saan Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT) työnohjata yksilöitä ja ryhmiä, jotka työskentelevät nykyajan koulutussektoreilla, eri asteilla lasten ja nuorten sekä aikuisten koulu- ja opiskelumaailmassa.
Tämän lisäksi tuo eksistentiaalinen (olemuksen mielekkyyteen liittyvä) pohdinta aktualisoituu viikosta toiseen, koska saan perheterapeuttisilla toimeksiannoilla työskennellä perheissä, joissa nuori sanoo koulupäivälleen EVVK. Ja minusta se kuulostaa mielenkiintoiselta, kysymyksellä miksiköhän?
Tätä voisi jatkaa parin blogin verran. Tyydyn tässä kuitenkin pääni paljastamiseen. Hatunnosto Sinulle, matkallani kohtaamalle hyvälle opettajalle. Oheisen (Matleena Laakson) videon muodossa konstailematon kiitos teille, monenlaiset U-taitajat!
https://www.youtube.com/watch?v=wsS-acDYq5s
Niissä hyvissä opettajissa, työnjohtajissa, esimiehissä ja johtajissa, joita olen tavannut, olen löytävinäni jotakin samaa kuin Teemu-kapussa Pietarin pronssiottelussa ja Vänrikki Koskelan asenteessa. Tilanteet ovat tietenkin toiset, mutta sisäinen mielentila ja sisäistynyt toimintafilosofia ovat yhteisiä.
Kun aivot ja sydän ovat linjassa jonkin asian saavuttamiseksi, ihmistä on aika vaikea pysäyttää… Mihin voisimmekaan päästä vuonna 2019?
Tällaista johtajuutta me tarvitsemme ´ylhäältä päin´! Se on parahinta tukea arkielämään koulussa ja työssä 2019.
Kaukalosta kerättyä ja vänrikin viisautta – Ottakaamme ne käyttöön esimiestyössä 2019!
Liikkeelle —hyvän johtajuuden ja esimiestyön — merkeissä!
Esimiehen askelissa – ainakin miehen Blogiteksteissä I-II kuvat: Kari Rossi, Joona Kotilainen, Timo Juutinen.
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2019/01/IMG_0477-e1547468335460.jpg56163744A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2019-01-15 08:59:192020-10-05 15:06:18ESIMIEHEN ASKELISSA – ainakin miehen Osa II
Esimiestyö, sitä on mallinnettu monella tavalla. Myös tarinallisesti. Pitäydyn tässä erityisesti siihen.
Tällä hetkellä TV:ssä pyörii uusin versio Tuntemattomasta sotilaasta, tuosta meidän suomalaisten klassikosta. Vielä ehtii mukaan, Yle Arenaan. Tämä viimeinen `leffa-veto` vetoaa minuun otsikon aihetta sivuavana.
Kirjoitan tätä blogitekstiä ajankohtana, jolloin Suomen U20 Leijonat ovat saapuneet takaisin maamme kamaralle MM-mitalit kaulassaan. Kanadassa pelatussa finaalissa USA kaatui 3-2. Tätä Suomen alle 20-vuotiaiden yöllistä TV-ottelua seurasi jättiyleisö, niin kerrotaan, yli puoli miljoonaa suomalaista.
En tällä kertaa jaksanut innostua aamuyön ottelusta livenä. Mutta kiekosta kuitenkin niin, että palautan helposti mieleeni vajaa kymmenen vuoden takaisen tunnelman.
Vuoden 2000 urheilutapahtuma
Minä ja miljoona muuta suomalaista istuimme vuonna 2000 hyvin jännittyneinä televisioittemme ääressä. Muistatko Sinä tehneesi samoin?
Oli alkamassa miesten jääkiekko-ottelu, jossa pelattiin MM-pronssista. Toisena osapuolena oli Suomen leijonat. Meitä harmitti, että Suomen joukkueen kapteeni oli loukannut selkänsä eikä voinut pelata ratkaisevassa ottelussa. Häntäkin olisi kipeästi tarvittu; vastustaja (Kanada) tuntui etukäteen liian vahvalta. Kapteeni oli kuitenkin pukenut päällensä pelaajavarusteet ja luistimet. Teemu istui joukkueemme pelaaja-aitiossa.
Juuri ennen alkuvihellystä kapteeni luisteli jäälle. Teemu meni maalivahdin luo, tarttui tätä olkapäästä ja kuiskasi jotakin maalivahdin korvaan. Miehet katsoivat hetken toisiaan silmiin. Tämän jälkeen kapteeni luisteli takaisin pelaaja-aitioon ja peli alkoi. Taistelu oli jännittävä, henkeäsalpaava ja päättyi parin tunnin kuluttua Suomen voittoon. Väki hallissa nousi ylös Maamme-laulun ajaksi.
Meitä katsojia jäi kuitenkin vaivaamaan, mitä Teemu kuiskasi veskari-Arin korvaan. Ottelun jälkeen urheilutoimittaja riensi loisto-ottelun pelanneen maalivahtimme luo. Toimittaja kysyi asiaa häneltä suoraan. Vastaus kuului sanatarkasti näin:
Teemu sanoi minulle, ”tee nyt se, mikä miehen on nyt tehtävä!”
Kapteenin käsky oli selvä: Tee velvollisuutesi, tee kaikkesi ja tee vielä vähän enemmän! Ja Ari teki, sen me näimme.
Tämä Pietarissa pelattu, vuoden 2000 pelitapahtuma on syöpynyt mieleeni, kerrassaan tärkeänä hetkenä. Asiaan palasi opetusneuvos, rovasti Pertti Luumi eräässä radion aamuhartaudessa. Sekin, kuulemani hartauspuhe synnytti omalta osaltaan vahvistavan muistijäljen aivoilleni.
Miksikö muistan nämä kaukalotapahtumat?
Tiedän syyn. Valaisen asiaa toisella, kirjallisuuden, ja elokuvanakin nähdyllä esimerkillä. Blogikirjoitukseni alussa viittasin parhaillaan katsottavaan TV-leffaan.
Muistatko Sinä, kuka suomalainen sanoi:
Opetelkaa kävelemään oikein … Askeleen täytyy olla rento ja taloudellinen niin kuin sälleillä?
Aivan oikein…
Tuntemattoman sotilaan Vänrikki Koskelahan se oli, joka näin neuvoi miehiään, marssin rasitukset itse tietäen.
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2019/01/IMG_0477-e1547468335460.jpg56163744A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2019-01-14 14:28:572020-10-06 15:38:30ESIMIEHEN ASKELISSA – ainakin miehen! Osa I
Tämä on otsikon toinen osa, osaksi itsenäinen (aikuisen tuntoja), toisaalta jatkoa ensimmäiselle kirjoitukselle (lapsuus- ja nuoruustuntoja). Valitse koko `skaalaus` tai vain tämän aukeaman asiat.
Aloitan kolmella kuvalla ja niiden synnyttämistä mielikuvista. Toivon ajatuksesi lentävän!
Kuvat
Mitä Sinulle viestivät?
Arvosta omia ajatuksiasi – kerro kaverille, mitä kuvat Sinulle ilmentävät!…
Olen kirjoitellut ammatillisia blogimietteitä eri alustoille. Niistä olen saanut minun mittapuun mukaan sangen runsaasti aivan henkilökohtaista palautetta. Osa viesteistä on ollut erittäinkin henkilökohtaisia ja intiimejä. Palautteen antajan luvalla näitä asiakas- tai käyttäjäkirjoituksia on myös toisten luettavissa toistasataa viestiä (tällä hetkellä). Jotkut palautteista ovat liittyneet nimenomaisesti edellä mainitsemiin ammatillisiin videoihini.
Eräs henkilö minulle lähettämässään kysyi ja toivoi, että ”avaisin” sitä, mitä 3K Savon partnerivideoklipissä sanon aivan lopuksi. Jos katsot ja kuuntelet, sanon … ”voitto rinnan mitalla riittää…” Kommentoija toivoi avattavan tuota linjausta. Löydät ”kokonaisvaltaisesti – kotoisasti – koilliseen” -videon katseltavaksesi tämän artikkelin lopussa.
Ajattelen edelleenkin, että minulle voitto rinnan mitalla riittää – jopa joskus samassa suhteessa häviö on parasta, joskin kirpaisevaa. Voiko tappion kanssa elää? Ajattelen, että sopusoinnussa itsensä ja elämänsä kanssa oleva tyyppi ainakin voi. Annan Sinulle yhden elävän esimerkin suomalaisesta miehestä, pikaluistelija Poutalasta.
Minun silmissä Mika Poutala on esimerkillinen urheilija ja ihminen. Hienoa oli havaita se tapa, jolla hän käsitteli arvokisojen neljännen sijansa 500 metrin pikaluistelussa. Muistatko?
Liitän oheen (loppuun) videon miehestä. 10 minuuttia pettymyksestä (!)… Voin jo tässä kohden sanoa, että silloin kun elämä on tasapainossa, niukan tappion iskemä tikari on vain kumia! Voitko Sinä ajatella samoin?
En availe enempää omassa videossani esittämääni. Annan tämän toisen avata lisää. Olitpa urheilijatyyppi tai et. Me molemmat voimme oppia jotain lisää suositellusta Aki Hintsan Voittamisen anatomia kirjasta. Saatat olla sen jo lukenutkin.
Jätän ilmaan kysymyksen, riittääkö Sinulle voitto rinnan mitalla – urheilussa, elämässä tai ansainnan äärellä? Ja syventävä tuumailu puolestaan virinnee, kun joudumme arvioimaan palkintojen ulkopuolelle jäämistä. Siihenkin on varauduttava samoilla elämän tantereilla.
Minkä puolesta Sinä seisot tai kaadut?
Arvostathan itseäsi kertoaksesi kaverille!
Tekstissä mainitut videot:
Mika Poutalan sanoma – ”… ei tekis pahaa nuokkuvan nuorenkaan kuulla…”. Liputan videolinkin jakamista paitsi tuolle ryhmälle myös niille aikuistuneinne, jotka tällä hetkellä ovat ”siipi maassa”!
Tämän blogikirjoituksen ensimmäisessä osassa viittasin kehittyvän henkilön omien luontaisten taipumusten tiedostamiseen ja näiden taipumusten hyödyntämiseen pärjäämistä silmällä pitäen. Tämä Tube-videoni, jossa myös mainittu ”voitto rinnan mitalla” -seikka, on kokonaisuudessaan katsottavissa tästä.
https://timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2018/06/WP_20151023_001-1.jpg17283072A1Juutinenhttps://www.timojuutinen.fi/wp-content/uploads/2015/05/TTT_logo.pngA1Juutinen2018-06-06 11:20:482020-10-05 15:15:11VOITTO – TAPPIO – kumpi parempi? Osa II
Suomen suvi on kuohkeimmillaan. Aloitan kuitenkin talvisilla. Perustelen tätä osaltaan otsikolla; siinäkin on eräänlainen vastakkaisuuden näköala.
On toinenkin syy kirjoittaa voitosta ja tappiosta, tyytyväisyydestä ja pettymyksestä. Tämä liittyy kansalaispalautteeseen. Sain nimittäin palautetoiveen, että kertoisin enemmän siitä, mitä (videollani) tarkoitan, kun olen sanonut ”voitto rinnan mitalla riittää”. Linkit tähän videoon sekä toiseen, Laukkasen talviseen otokseen, ovat artikkelin lopussa.
Ampumahiihtäjä Mari Laukkanen (30) on kertonut (useammassakin) mediahaastattelussa siitä, kuinka hän muistaa olleensa jo lapsesta kova kilpailemaan. Asiantuntijat puhuisivat tässä kohdassa kovasta kilpailuvietistä. Tämä vietti ei tuolloin ole ainoastaan urheiluun liittyvää. Muillakin elämän areenoilla, vaikkapa taiteessa tai työssä voimme nähdä tuota samaa intohimoista voiton tavoittelua. Blogitekstini lopussa on linkkiLaukkasen”karkkipäivään” Holmenkollenilla 18.3.2017. Suoritus on ihailtavan ihmeellinen. Marin valmentaja oli juuri kuollut. Hän hiihti voiton vainajalle. Kiitollisena!
Kolmekymppinen ampumahiihtäjämme Mari Laukkanen ynnää omaa tähänastista urheilijan historiaansa mm. kuvailemalla ”arvelen kilpailuviettini heijastuneen lisäksi eniten lapsuus- ja nuoruusajan koulunkäyntiin”. Tämä tiivistys saa minut kyselemään, mitä pitäisi yleisemmin ajatella kilpailemisesta lapsuudessa?
Kaksi marjaa
Satu ja Säde olivat samalla luokalla. Miellyttävänä yksityiskohtana on lisäksi mainittava, että molemmista tytöistä pääsääntöisesti pidettiin luokalla, vaikka nämä kahdeksanvuotiaat ”marjat” poikkesivat toisistaan sangen paljon. Koululiikunnassa tämä poikkeama oli selvin.
Säde juoksee hampaat irvessä. Silmät suunnattuna maalia kohti. Hiki virtaa tytön poskella. Vaikka jalkoihin kova alun jälkeen sattuu, vielä pitää jaksaa, koska maalissa on oltava ensimmäisenä.
Kaukana perässä hölkyttelee Satu. Hän hämmästelee myöhemmin lähteneitä ja hänen ohitseen juoksevia. Miksi he läähättävät hiki otsalla, vaikka matkan varrella, pientareella on ihania perhosia? Sadulla ei juuri nyt ole kiire, hän sitoo avautuneet kengännauhat ja samalla kehuu ohi juoksevan kaverin trikoita. Satu tulee viimeisenä maaliin. Tyytyväisenä.
Edellinen kouluesimerkki on kuvaava, kun puhumme kilpailuvietistä. Edellisellä lapsella kilpailuvietti oli erittäin vahva, jälkimmäisellä sitä ei näyttänyt olevan laisinkaan.
Mitä sanoisivat lapsen psyykkiseen kehitykseen ja vieläpä urheiluvalmennukseen erikoistuneet psykologit kilpailuvietistä, sen tarpeellisuudesta, periytyvyydestä, ja vaikkapa siitä, ennustaakokilpailuvietin voimakkuus muutakin voittoja elämässä kuin vain urheilullisia.
Muutama pointti
Kilpailuvietti on osittain sisäsyntyinen ominaisuus. Se ei suoraan periydy vanhemmilta lapsille. Tällöin lapset urheilullisessakin ja korkean kilpailuvietin omaavissa perheissä voivat olla hyvällä tavalla erilaisia tässä mielessä.
Kun psykologit käsittelevät lapsen ja aikuistuvan kilpailuviettiä, heillä on tapana erottaa kaksi erilaista merkitystä: minä- ja tehtäväsuuntautuneisuus. Minäsuuntautunut lapsi ja nuori korostaa lopputulosta ja vertailee suoritustaan muihin, kun tehtäväsuuntautunut keskittyy yrittämiseen ja itsensä kehittämiseen. Onko Sinusta toinen toista parempi – liputatko lapsellesi lopputulosta vai suoriutumista?
Vahva kilpailuviettiei täysin ja automaattisesti määritä sitä, kuka meistä lopulta pärjää elämässä myöhemmin. Näin se on, vaikka ukkina tiedän ja sinäkin sen olet nähnyt, kuinka kilpailut läpäisevät elämäämme: Pienenä kilpailemme vanhempien suosiosta, joka sitten jatkuu koulussa eri tavoin opettajien ympärillä. Suositut opiskelupaikat jaetaan kilpailutulosten perusteella. Aikuistuttuamme sitten kilpailemme työpaikoilla ja parisuhdemarkkinoilla. Eräs oppinut kirjoitti, että vanhuksetkin joutuvat kilpasille tarjolla olevista hoidoista.
Valistunutta viisautta on antaa lapselleen totuudenmukainen ja realistinen kuva maailman lainalaisuuksista myös edellä kuvattujen kilpailujen suhteen. Olisiko sittenkin keskeisintä opettaa lapselle ”kilpaile itsesi kanssa”!
Harjoittelu asiassa kuin asiassa vie eteenpäin, voittamiseen saakka. Monia taitoja voimme harjoitella, ja osaltaan menestymisessä onkin kyse omien vahvuuksien tunnistamisesta ja näyttämisestä. Olet tärkeällä paikalla varustaessasi lastasi elämän kilparadoille!
Pääsääntöisesti kaikki lapset tykkäävät kisailla, kuten leikkiä hippaleikkejä. Erilaiset lauta- ja digipelit – kun ne ovat lapsipelaajan ikätasoisia – ovat erinomaisia ja luontevia paikkoja kokea voittoja ja oppia häviämään. Älä karta lapsesi joutumista häviämään, kun pelaatte. Vain naiivi ihminen ajattelee voivansa elää välttäen tappioita ja pettymyksiä. Blogikirjoituksen II-osassa palaan viimeksi mainittuun tarkemmin videon kera.
Tunnista raja terveen ja epäterveen kilpailun välillä! Jos Sinä tai lapsesi ette juuri koskaan aidosti nauti omista saavutuksista tai suoriutumisesta jossakin tehtävässä, johon toden teolla antauduitte, vaan lähes aina mieli palaa puutteisiin, joita tunnistat itsessäsi tai lapsessasi, silloin raja on ylittynyt. Havahdu!
Hyvä vanhempi ajattelee lastensa parasta tulevaisuutta – eikö totta? Jos olet huolestunut kasvavan menestyksestä tulevaisuudessa (vaikkapa tämän blogikirjoituksen äärellä), muista vielä tämä: Jos lapsi on tyytyväinen omissa lempitouhuissaan, voit olla turvallisella mielellä, se riittää. Joku toinen tykkää soitella pianoa, toinen nauttii maalaamisesta tai maaliin laukomisesta, kolmas haluaa olla vain kavereiden kanssa, sillä sekin on (sosiaaliselle) lapselle oivaa kasvualustaa.
Tunnista taipumuksia! Anna lapsen luontaisille taipumuksille tilaisuus vahvistua kantajansa kannalta voitollisesti!
Kymmenes pointti muistuttaa: tavataan osan II äärellä! >>> Tästä!
Olen todellakin saanut viime aikoina kiitettävästi erilaista postia; suurin osa niistä liittyy asiakkaitteni henkilökohtaisiin palautteisiin. Osa palautteista on kaikkien luettavissa – lähettäjän niin ajatellessa. Toiset kirjoitukset ovat puolestaan siinä määrin intiimejä ja henkilökohtaisia, että vastaanottajana minun ei tarvitse edes arpoa, toivoiko lähettäjä tekstinsä julkaisua.
Olen julkaissut blogikirjoituksia verkkosivullani (kohdassa ”Ajankohtaista”) kohtuullisen säännöllisesti. Nyt luettavana oleva on järjestyksessään 36. Kulloiseenkin artikkeliin on aina tullut muutamia lukijoiden ns. kansalaiskommentteja. Tällaisiä on tällä hetkellä kaiken kaikkiaan 90 kpl.
Palautekirjoituksenne, koska ne ovat yleensä lyhyitä ja viestissään ytimekkäitä, ne merkitsevät minulle paljon. Lisäksi tiedän, että verkkosivuillani vierailevat käyvät varsin ahkerasti lukemassa juurikin näitä asiakaskokemuksia tai muita vastaavia `tavallisten` ihmisten tuntoja ja tunnelmia. Me molemmat kiitämme!
Sinulle, joka olet kenties nyt ensimmäistä kertaa blogitekstieni äärellä, tiedoksi, että tällä ”Ajankohtaista” osastolla ovat kaikki kirjoittamani artikkelit (kuvineen ja muine somelinkkeineen). Julkaistun blogikirjoituksen jatkoksi sitten liitetään mahdolliset lukijakommentit (Replies-kohta), jos niitä minulle asti saapuu. Huom! Lähettäjän sähköpostiosoite postetaan ennen sivuille liittämistä.
Arkikukkasin vielä kerran kiitos!
Saamastani postista liitän tällä kertaa kirjoituksen Oulusta. Sain sen juuri, ex-koulu- ja pingiskaveriltani Sepilta. Hän oli parhaillaan laatimassa tekstiä lehdistölle ja tekeillä olevaan kirjaan. Oululainen pöytätennis on tällä hetkellä valtakunnallisesti kertomisen arvoista. Teksti on tässä vaiheessa Seppo Hiltusen työstöteksti; lisää Kalevassa sekä Pekka Anttisen julkaistavassa kirjassa Perintö Oulun urheilulle.
Jos et ole kiinnostunut (lyhyestä) historian katsauksesta tai muutoin ehdi paneutua, hyppää yli, ja ota ”pallo haltuun”videon välityksellä. Linkit lopussa.
OULULAINEN PÖYTÄTENNIS
Voidaan katsoa, että oululainen pöytätennis kilpailumielessä sai alkunsa 1960-70 luvun taitteessa, kun Ev-lut. kirkon nuorisotyönohjaaja Veikko Ervasti yhdessä Reijo Hulkon kanssa perustivat seuran Tuiran Pöytätenniskerho, TPK. Kerhon pääasiallisena harjoituspaikkana toimi Raatin nuorisotalo, jonne mahtui harjoitustilanteessa kuusi pöytää. Jäseniä kerhossa oli parhaimmillaan noin 25.
Kilpailullisesti seura ei noussut Suomen terävimpään kärkeen, vaan parhaimmillaan seuran ykkösjoukkue pelasi 2.divisioonaa. Tosin seuran lahjakas juniori Timo Juutinen nappasi useita Pohjois-Suomen mestaruuksia juniorisarjoissa.
1980-luvun puoliväliin tultaessa seurasta oli enää rippeet jäljellä muutaman aktiivinen voimin. Kuin tilauksesta tähän saumaan Oulun Posti- ja Teleurheilijoiden innokkaiden harrastajien toimesta perustettiin Ouluun uusi seura vuonna 1986, OPT-86, johon myös myös TPK:n viimeiset aktiivit liittyivät.
OPT-86:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Kaiho Ruokamo, joka alkoi innokkaasti kasvattamaan jäsenmäärää ohjatuilla junioreiden harjoituksilla. Parhaimmillaan seurassa olikin yli 100 jäsentä 1990-luvun puolivälissä.
Uuden pingisseuran urheilullinen menestys yleisellä tasolla ei noussut aivan Suomen huipulle. Seuran juniorit saivat monia ikäluokkien SM-mitaleja. Suurin mitalirohmu oli Aki Järvenpää peräti kuudella SM-kullalla juniorisarjoissa. Valitetavasti Aki lopetti lupaavan pingisuransa aikuisiän kynnyksellä. Seuran ykkösjoukkue pelasi 1.divisioonaa päästen pari kertaa karsimaan noususta mestaruussarjaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Pikkuhiljaa myös jäsenmäärä lähti jälleen laskuun. 1990-luvun lopulla seuran uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Seppo Hiltunen, joka toimikin tehtävässä aina vuoteen 2016 saakka.
Vuosituhannen vaihteen tilapäisten ´lamavuosien´ jälkeen toimintaan saatiin jälleen uutta puhtia. Jäsenmäärä jälleen nousi. Kruununa tälle työlle seura nousi ensimmäisen kerran korkeimmalle sarjaportaalle SM-sarjaan vuonna 2009 täysin oman juniorikoulun läpikäyneiden pelaajien voimin.
Paras sijoitus SM-sarjassa vuoteen 2017 mennessä on viides sija, ja OPT-86 metsästää edelleen ensimmäistä SM-sarjan mitalisijoitustaan koventuneessa sarjassa. Henkilökohtaisella tasolla paras tulos yleisellä tasolla on seuran pelaajien, Tuomas Perkkiön ja Pekka Ågrenin nelinpelin pronssimitali vuoden 2010 SM-kisoissa.
Seuran tasosta tänä päivänä kertoo se, että seuran 2-joukkuekin nousi viime kaudella SM-sarjaan, tosin ulkomaalaispelaajilla vahvistettuna. Uuden puheenjohtajan Teemu Oinaan johdolla pingiskoulut pyörivät monta kertaa viikossa ja seuran tulevaisuus näyttää todella hyvältä.
Oulun Pöytätennis -86 on tällä hetkellä koko Suomessa, sekä jäsen- että lisenssipelaajamäärältään Suomen suurin.
Tässä lukemassamme pöytätenniksen oululaisessa läpileikkauksessa esiintyi maininnalla ainoastaan miehiä. Laajenna sukupuolitietoisuutta, ja NAUTI naispelaajista koostuvasta videotallenteesta.
PARASTA PENKKIURHEILIJOILLE!
Ja lisää…
Tag un pote qui ferait bien d'acheter un revers sur le bon coin du tennis2table => https://www.facebook.com/groups/tennis2table/Crédit vidéo https://www.youtube.com/channel/UCcfe11WZPGm6DBsaLt2K6PQ
