Artikkelit

HYÖDYTTÄISIKÖ – AUTTAISIKO PARISUHDETERAPIA?

Hyödyttäisikö – auttaisiko parisuhdeterapia? Tämä on jatkoa edelliselle, niin ikään kysymyksellä varustetulle blogitekstilleni parisuhdeterapia hyödyttää? Se taas syntyi soittajasta ja hänen hävinneestä ´haamusta´.

Kuvaan mobiili-tapahtuman ja siten myös tämän Hyödyttäisikö – auttaisiko perisuhdeterapia? artikkelin aivan alkuperäisen ´sysäyksen´ klikkaamalla tätä  Parisuhdeterapia Mikkeli konfliktien jälkeen.

Somat 10 varpasta

 

Viisi varvasta jäljellä, `katselematta`. On siis kyse parisuhdeterapian hyödyistä – millaisia vielä?

 

VAHVISTAVA HARJOITUS

Parisuhteen muodostavat kaksi henkilöä, joilla molemmilla on omanlaisensa taustaperhe ja yksilöllinen elämänhistoria.

Ei ole lainkaan tavatonta, että yhteiselämän arjessa (yllätyksenä) havaitaan, että toiselta heistä tuntuisi, kumppaniaan enemmän, puuttuvan taitoa tai uskallusta kohdata pelottavaksi tai ahdistavaksi kokemiaan tilanteita. Sellainen väistämättä rajoittaa ´optimaalista yhteistä hyvää´.

Nämä taito- tai uskallusvajeet ovat varsin usein perheriitojen taustalla, ja havaintojeni mukaan yleensä vielä tiedostamattomina ja salakavalina.

Miksiköhän? 

Ehkäpä syystä, että ihmiselle lajityypillinen ominaisuus on vertailla itseään ”parempi – huonompi” -akselilla. Ja usein sitten ”puolustautua” toisen arvion ja arvostelun edessä ”vastahyökkäyksellä”.

Parisuhdeterapiassa on mahdollista kuulla ja kohdata tällaisten rajoitteiden juurisyitä – sekä turvallisesti että rakentavasti. Prosessin aikana saatavalla tuella ja avulla sitten harjoitellaan toisenlaista ja toivottavampaa lähestymistapaa.

Harjoituksia löytyy kirjoista. Eräs sellainen (yksilölle ja yhdessä) suositeltava tietokirja on Maaret Kallion Lujasti lempeä, löydät myös äänikirjana tästä.

 

VASTUUN OTTAMINEN

Muutosta ei missään terapian muodossa tapahdu ilman asianomaisen omaa panosta muutosprosessissa. Silti meissä elää itsepintaisena se lapsenomainen toive ja odotus, että joku toinen tekee psyykkisen työn puolestamme. Näin on myös parisuhdeterapian kohdalla. Vastuullisen ja ammattitaitoisen parisuhdeterapeutin eräänä tehtävänä on torjua tällaista illuusiota. Henkilön parhaaksi.

Miksi?

Jotta asianomaiset pääsisivät nauttimaan parisuhdeterapian omakohtaisista hyödyistä; sellaisista, jotka kantavat terapiaprosessin päätyttyäkin. Sillä näin se on tälläkin saralla: itse tuunattuun  ja perustellun sisäistettyyn ihminen sitoutuu!

 

PUHDISTAVA TUNNE

Tämäkin on mainittava silloin kun käsittelemme terapiatyön hyötyjä. Ihminen on nimittäin tarinoita kertova ja niistä oivalluksia tekevä olento, aina ihmiskunnan aamusta alkaen. Tämä lajityypillinen ominaisuus ei ole menettänyt tehoaan ihmisen sivistyksen lisäännyttyä, pikemminkin päinvastoin.

Taitavasti annostellen, tarina tai kertomus avaa terapiahuoneessakin yllättävällä tavalla henkilön visusti varjelemia ”lukittuja ovia”. Tiedän sen. Siitä ovat asiakkaat palautelomakkeissaan kertoneet.

Eri sisältöisiä asiakas- ja käyttäjäpalautteita on näillä Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) sivuilla julkaistu yhteensä 212 kpl. Tämä kuriositeettinä. Eräänlaisena satunnaisotoksena voit halutessasi lukaista niistä 2 %, kun klikkaat kesällä 2017 kirjoittamaani tästä.

YHTEISÖLLISET HYÖDYT

Hyödyttäisikö – auttaisiko parisuhdeterapia? Tähän otsikkomme kysymykseen lyhyt listaus hyödyistä, joita asiakasta auttavasta pariterapiasta on todettu erilaisin tutkimusnäytöin.

Viittaan tässä tutkijalääkärin ja -psykologin Pekka Borchers ja Ilpo Kuhlman tekemään katsaukseen alan kotimaisessa Duodecimissä vuonna 2018.

  • Länsimaissa suurin osa elää avioliitossa tai avioliiton kaltaisissa suhteissa, ja perhe on meilläkin yhteiskunnan perussolu. Tiedämme, että molemminpuolinen tyydyttävä parisuhde ennustaa hyvää terveyttä ja hyvinvointia sekä puolisoille että heidän lapsilleen. Yhteiskunnallisesti monitasoinen hyöty?
  • Pariterapiasta voi olla hyötyä parisuhteen vaikeuksien lisäksi useiden psyykkisten ongelmien ja fyysisten sairauksienkin yhteydessä. Kuntoutuksessa. Yksilöllinen ja kansanterveydellinen hyöty?
  • Parisuhdeongelmien onnistunut hoito vähentää erojen tuomia kustannuksia. Yksilön, perheen ja yhteiskunnan taloudellinen hyöty?
  • Alustavan näytön mukaan pariterapia on kustannusvaikuttava masennuksen hoito- ja kuntoutusmuoto. Lääketieteellinen terveyshyöty? 
  • Useat ammatilliset pariterapiamenetelmät näyttävät olevan yhtä vaikuttavia, ja tämä vaikutus perustuu yleisiin tekijöihin kuten erityisesti yhteistyösuhteeseen asiakkaan ja terapeutin välillä.

Viimeisen ? merkin vuoro.

Hyödyttäisikö – auttaisiko parisuhdeterapia?Ja juuri Sinua elämäntilanteessasi, jollaisessa parhaillaan elät, yksin tai ympärilläsi olevien kanssa? 

Pysähtykäämme vielä sointujen ja sanoituksen vietäväksi: Juha Tapio Päivät ilman sinua (4 min).

*** Olen näissä Parisuhdeterapian hyödyt? -artikkeleissani viitannut muutamia kertoja yksilöterapiaan. Yksilöllinen psykoterapia voidaan erään katsannon mukaan ja määritelmänä mieltää eräänlaiseksi altistushoidoksi, jossa vaikeita tunteita opitaan käsittelemään vähitellen etenevän siedätyksen avulla.

Voit tahtoessasi lukea siitä ja sen hyödyllisyydestä lisää esimerkiksi Sanna Eronen & Paula Lahti-Nuuttila (toim.) kirjasta Mikä psykoterapiassa auttaa? Integratiivisen lähestymistavan perusteita. Edita (2012). Kirjaesittelyyn tästä.

*** Tämän blogijutun artikkelikuvan kuvaajana Engin Akyurt (Pixabay).

PARISUHDETERAPIA HYÖDYTTÄÄ?

Parisuhdeterapia hyödyttää? otsikko päättyy kysymysmerkkiin, huomaathan sen!

Kysymysmerkki syystä, että kirjoitus on jossakin määrin jatkoa mobiilikontaktille, josta kerroin edellisessä blogijutussani. Tapahtuma soittajasta ja hänen kysymyksistään löytyy otsikkoklikkauksella Parisuhdeterapia Mikkeli konfliktien jälkeen.

Soittajan huulilla, eikä vain hänen, oli kysymykset ammattiavun tarpeellisuudesta ja ulkopuolisen mahdollisuuksista:

Hyödyttääkö?… Kannattaako?… Auttaako?…

Esitän varpaiden verran pointteja otsikon asiassa. Lyhyt otsikko ja pieni tiivistys. Kahden blogijutun verran… Tässä julkaisen toisen jalan `varpaat` – funtsi!

KOKEMUS YHTEENSOPIVUUDESTA

Ammattikielessä puhutaan terapeuttisesta yhteistyösuhteesta.

Kysymys yhteensopivuudesta näyttää olevan kiistatta yhteydessä hoidon tuloksellisuuden kanssa, sen tietää kertoa yleinen pariterapiatutkimus.

Yhteensopivuuden ja yhteistyösuhteen voi pelkistettynä ilmaista näin:

Parisuhdeterapiaan hakeutunut tuntee, että parisuhdeterapeutti on taitava ja ymmärtävä. Terapeutti puolestaan kokee, että hän voi auttaa asiakasta ja että tämä luottaa häneen.

Tiedän pitkän praktiikkani opettamana, että tällainen intuitiivinen kokemus ”kemiat natsaavat turvallisen luotettavassa ilmapiirissä” syntyy aika varhaisessa vaiheessa, kun kohtaamme vastaanotolla, A1:ssä.

KOHDISTUS KESKEISIMPÄÄN

Kaikessa ammattimaisesti harjoitetussa hoitotyössä oikea kohdistus on asiakkaan kannalta erityisen tärkeää.

Terapeuttisissa (supportiivisissä) keskusteluissa keskitytään ennalta sovitun ajallisen terapiaprosessin sallimissa rajoissa yksilön, asiakasparin tai -perheen keskeisimpiin haasteisiin. Nimetty tavoite keskustellaan yhdessä.

Myös parisuhdeterapiassa `istunnon alttarille` tuodaan tärkeimmät ”isot asiat” tapauskohtaisesti, joitakin sellaisia keskeisiä ja mahdollisia tässä mainitaksemme:

Kommunikaatio-ongelmat tai muut osapuolten väliset epäsopuna ilmenevät vuorovaikutuspulmat, henkinen tai seksuaalinen uskottomuus tai parisuhdeseksi muutoin, yhteiselämän arvo- ja rooliristiriidat, tai uusperhekysymykset…

Pariterapeutin ammattitaitoa on nähdä, mikä on kulloinkin muutoksen kannalta mielekästä ja mahdollista. Tässä huomioidaan kontaktityöskentelyn kesto ja ajallinen jatkuvuus. Pidän asiakkaan aikataulutusta arvokkaana kontaktin kannalta.

HELPOTTAVA PUHUMINEN AHDISTAVASTA

Jokaisella meistä on kokemuksia siitä, miten puhuminen mieltä painavasta asiasta toisen, esimerkiksi luotettavan ystävän kanssa on helpottanut oloa. Se hyödyttää! Samaa tapahtuu terapiatunneilla, rauhassa ja keskitetymmin.

Kauan vaiettujen salaisuuksien taakka on raskas, niin yksilölle itselleen kuin keskinäisessä intiimissä suhteessa yleisemmin.

Erilaisista syvästi ahdistavista tai traumaattisista kokemuksista voidaan vapautua, mutta vasta kun niitä kohdataan ja käsitellään henkilölle turvallisessa ympäristössä. Parisuhdeterapia tarjoaa turvallisen tilan ja ajan tälle kohtaamiselle. Selvä hyötynäkökohta.

Saamieni asiakaspalautteiden perusteella ”Terapiakontaktit auttanut tai hyödyttäneet…” silloin, kun hallintakeinot ahdistuksen suhteen ovat lisääntyneet ja jalostuneet – yksilönä ja parina yhdessä.

VAPAUTTAVA TIETO

Epätietoisuus ei ole lainkaan tavatonta. Nykyäänkään. Ihmisen elämään on kuulunut sellaista, mitä hän ei käsitä, minkä hän on ahdistavana torjunut pois tietoisuudesta tai mille hän ei osaa antaa selitystä.

Henkilö voi – eri syistä – kuvitella olevansa paha, kelvoton tai ainoa, jolla on juuri tällaisia ongelmia lähi-ihmissuhteissa.

Parisuhdeterapia hyödyttää? Kysymysmerkillä.

Parisuhdeterapia voi vapauttaa hänet näistä tuntemuksista, koska hän tulee tietoiseksi siitä, mistä hänen tai heitä piinaavat oireet aiheutuvat ja miten asiaan pitää suhtautua.

MYÖTÄTUNNON SAAMINEN

Henkilön lähipiirissä ei välttämättä ole sellaisia luotettavia, jotka jaksaisivat kuunnella parisuhde-elämän toistuvia ongelmakohtia ja suhtautua niihin pelottoman myötätuntoisesti.

Sinänsä hyvää tarkoittavalla ystäväpiirilläkin on rajoitteensa. He saattavat helpon suoraviivaisesti asettua vain toisen osapuolen puolelle. Ja niin ymmärrys yksipuolistuu, parisuhdeproblematiikan kokonaisuuden näkeminen kapenee.

Koulutettu pariterapeutti ei tyrkytä sellaisia ´pikaratkaisuja´, joihin ei-terapeutilla on yleensä taipumusta. Terapeutin perusasenne on tässä mielessä neutraali, riippumatta mitä asiakas puhuu. Tällaisessa ilmapiirissä yksilöt ovat rohkeampia etenemään omien kasvukipujensa kanssa.

OMIEN VAHVUUKSIEN TUNNISTAMINEN

Yksilöterapiasta tiedämme, että kun ihminen kärsii jostakin piinaavasta (esim. psyykkisestä) ongelmasta, hänellä on samalla taipumus vähätellä itseään muutoinkin, näkemättä aidosti myönteisiä puolia itsessään.

Liiallinen itsekritiikki estää meitä saamasta tavoitteita, tuntemasta tyytyväisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Onnellisuus kulkee ohitse.

Parisuhde-elämän kohdalla ilmenee samanlaista perusteetonta vähättelyä. Tuloksellisessa parisuhdeterapiassa ulkopuolinen asiantuntija sekä havaitsee että auttaa myös asianosaisia näkemään yhteiselämän myönteisiä, toimivia ja vahvoja puolia.

Olen ollut lukuisia kertoja todistamassa, kuinka epätoivon ilmapiirissä toivo on siivilöitynyt valona kahden ihmisen väliin mielten ja sydänten kohdatessa.

Edellä oli viisi Parisuhdeterapia hyödyttää? -kohtaa. Jäljellä toiset viisi. Myös niiden suhteen pääset funtsimaan. Väliin kuitenkin oivallisesti sanoitettua Apulannan Toni Wirtaselta biisivideossa Valot pimeyden reunalla.

Tämän blogikokonaisuuden ”toiset viisi varvasta” (osa II) julkaistaan kohta. Jatketaan arviointia siellä, soittajan(kin) mietintää hyödyttäisikö ja auttaisiko parisuhdeterapia?

 

 

 

PARISUHDETERAPIA MIKKELI KONFLIKTIEN JÄLKEEN

Parisuhdeterapia Mikkeli konfliktien jälkeen on minulle soittaneen henkilön ilmaus. Tai vielä tarkemmin siteeraten kysymyksenä:

”Pääsiskö Mikkelissä parisuhdeterapiaan tällä hetkellä, ja josko se auttaisi… kun on noita uusiutuvia konflikteja?”

Siinä kaikki! Henkilö nimittäin kontaktoi hetkenä, jolloin olin salaattilounaalla, ja tilannesidonnaisesti en voinut jatkaa puhelua yleisellä paikalla. ”Jatkan mielelläni puhelua, kun pääsen lautaselta parempaan tilaan”, totesin.

Sovimme soittajan esityksestä, että hän soittaa uudelleen tuntia myöhemmin. Tätä puhelua ei tullut, enkä itse kyennyt salaiseen Prepaidiin soittamaan. Että näin kävi, lieneekö tuona ajankohtana vallinneilla koronarajoitteilla osuutta asiassa, mene ja tiedä.

Asia jäi vaivaamaan.

En ole tänäkään päivänä tietoinen, millaisista ongelmista, riidoista tai konflikteista soittajan parisuhde-elämässä mahtoi olla kysymys. Parisuhdeterapia hänellä oli kuitenkin mielessä. Ja konflikti-sanaa hän käytti monikossa.

Tässä kirjoituksessani en ryhdy nyt arvuuttelemaan soittajan kokemien ristiriitojen, konfliktien tai ongelmien sisältöä. Valitsen tämän menettelytavan tietoisesti. Jätän asiasisällön avoimeksi. Tällöin lukija voi avoimemmin pohtia ja peilata omaa kokemusmaailmaansa siihen, mitä jäljempänä kirjoitan konflikteihin suhtautumisesta, olivatpa nämä sitten yhdenlaisia tai toisenlaisia. Ja mietittiinpä apua parisuhteeseen Mikkelissä tai muualla.

 

Miten suhtaudut parisuhteessasi koettuihin konflikteihin ja mahdollisiin ongelmiin?

 

Esitän tässä blogitekstissä neljä erilaista vaihtoehtoa sen suhteen, mitä yleisesti tiedämme ihmisten erilaisista tavoista suhtautua yhteiselämässä eteen tuleviin ja koettaviin haasteisiin. Miten silloin reagoidaan? Tiivistän nämä tavat neljään ryhmään.

Neljään puristetut vaihtoehdot ovat tietysti moni-ilmeistä todellisuuttamme hiukan pelkistävää.  Silti väitän, että niissä erottuvat neljä erilaista tapaa kohdata vaikeita ja kiusalliseksi koettuja vuorovaikutusongelmia, olivatpa nämä sitten enemmän yksilöllisiä tai toisaalta parina koettavia.

Tietämättä Sinun/teidän erilaisista yhteiselämänne ajankohtaisista haasteista, vaikeuksista tai ongelmista, pyydän Sinua ensin arvioimaan itseäsi seuraavien kahden kysymyksen äärellä.

  1. Onko näkemyksesi nykyisestä parisuhteestasi sellainen, että se on (suurenkin) keskinäisen vaikeuden äärellä pelastettavissa? 
  2. Millainen ongelmanratkaisija olet omasta mielestäsi? Oletko yleensä, vaikeuden kuin vaikeuden eteen tullessa, ratkaisijana aktiivinen vai passiivinen – luovuttaja vai taistelija?

Neljä tapaa käyttäytyä vaikeassa konfliktitilanteessa  

Mikä on Sinun tapasi suhtautua silloin kun parisuhteenne rakoilee tai yhteiselämän haasteet näyttäytyvät toistuvina riitoina ja rajuina konflikteina?

Kun parisuhde ei tunnu toimivalta, oletko taipuvainen käyttämään puheessasi useastikin ilmauksia ”erotaan”, ”muutan erilleen”, ”ei sinun kanssasi enää kannata yrittää”… tai jotakin muuta vastaavaa; sellaista joka heijastelee, kenties jo pitemmältä ajalta ajatuksenjuoksuasi eroamisesta ja yhteiselämän lopettamisesta. Miltä Sinusta kuulostaa parisuhde-elämän tutkijoiden tässä kohdassa käyttämä termi ”Parisuhteesta irrottautuminen”.

 

Parisuhteesta irrottautuminen on yksi neljästä käyttäytymistavasta silloin kun koettuja ja toistuvia keskinäisiä riitoja ja konflikteja ei syystä tai toisesta saada oikenemaan.

Irrottautuminen olemassa olevasta suhteesta tapahtuu sekä henkisesti että konkreettisesti. Tällä maaperällä operoivat voivat toimia kahdella tavalla: aktiivisesti suhdetta vahingoittamalla tai ikään kuin hiukan passiivisemmin, uhkailupuhetta viljelemällä. Molemmilla ’tyyleillä´ konkreettinenkin eroaminen lähenee.

On olemassa vielä laaja-alaisempaa passiivisuutta.

Toisenlainen passiivisuus on ilmeistä käyttäytymisvaihtoehdossa, josta parisuhdetutkimuksessa käytetään nimitystä ”Laiminlyönti”.

Tästä on kysymys silloin kun puolisot eivät tee mitään olemassa olevan parisuhteensa hyvinvoinnin eteen. Suhde annetaan väljähtyä ja lakastua, vaikka apua parisuhdeterapiastakin olisi saatavilla.

Tyypillisiä ovat esimerkiksi seuraavat: toinen jätetään arjessa huomioimatta, yhdessä tekeminen on unohtunut, keskinäinen parisuhdeseksi sivuutetaan, keskustelu kumppanin kanssa ei kiinnosta, kritisointia toisesta löytyy joka rintamalla.

Laiminlyöjien ilmapiirissä vallitsee krooninen tyytymättömyys, ilman että suhteen osapuolet hakisivat koettuihin ongelmiin ratkaisuja.

”Lojaalisuus” mitä ja millaista se on?

Olemmeko samoilla jäljillä, kun minulle lojaalisuus-sanasta yleisellä tasolla tulee mieleen ihminen, jolle säädettyjen lakien ja ohjeiden noudattaminen on tärkeää. Hän on uskollinen, pyrkii olemaan luotettava ja rehellinen, niin työssä kuin kotona.

Lojaalisuuden voidaan nähdä myös eräänä puolisoiden vaihtoehtotapana edetä parisuhdevaikeuksiensa kanssa. Tästä prof. Caryl E. Rusbult kirjoitti ennen syöpään menehtymistään useasta näkökulmasta.

Lojaalit puolisot eivät varsinaisesti tee mitään erityisiä toimenpiteitä. He ovat uskollisia muodostamalleen aviosuhteelle. He ikään kuin uskovat vallitsevan vaikean vaiheen kuuluvan yhteiselämään.  He tahtovat vakaasti, toivovat ja kenties rukoilevat suhteensa puolesta.

Tämä uskollisuuden puoli näkyy siinä, että parisuhdevaikeuksissaan he aidosti pyrkivät tukemaan toisiaan. Kritiikinkin keskellä. Ja sellainen mielestäni vaatii sekä yksilöllistä kypsyyttä että tervettä, oikeasuhtaista suhteellisuudentajua.

Neljäs tapa käyttäytyä vaikeiden parisuhdekonfliktien pyörteessä on ”Ratkaisuhakuisuus”.

Jos tällainen termi tuntuisi istuvan Sinun ja kumppanisi kohdalla, arvelen toistenkin teitä tuntevien näkevän teissä siihen viittaavia seikkoja ja toimintatapoja, kuten seuraavia.

Puolisot ilmaisevat tyytymättömyytensä, mutta molemmat toisiaan kuulostellen ja kuunnellen. He keskustelevat ongelmistaan, pettymyksistään ja ajankohtaisista tarpeistaan. Ratkaisuhakuisilla on vara kompromisseihin, ja he myös tekevät sellaisia.

 

 

Itse kuulen vastaanottotyössäni – varsinkin arviokäynnillä – toisen osapuolen, `sen varauksellisemman` ilmaisevan jotenkin tähän tapaan: ”lähdin tänne parisuhdeterapiaan, kun tuo toinen sellaista toistuvasti toivoi ja pyysi”. Eikö siinä Sinustakin ole kysymys vastuullisen aikuisen kyvystä ja halusta tehdä kompromisseja ja etsiä ratkaisuvaihtoehtoja ulkopuolisen avittamana.

Parisuhdeterapia, silloin kun siihen sitoudutaan, tarjoaa parhaimmillaan molemmille parisuhteen osapuolille tasapuolisen ja turvallisen keskustelufoorumin. Monipuolisen `peilauspinnan`.

Sellainen mahdollistaa yhteiselämän mustista hetkistä, kivuista ja hankauskohdista puhumisen tavalla, joka motivoi myös kotioloissa laadukkaampaan kanssakäymiseen. Tällaisessa prosessissa tapahtuu suhteen aitoa, sisäistä ja dynaamista kasvua. Tapauskohtaisena.

Apua parisuhdeterapiasta Mikkelissä  

Olen kirjoittanut kymmeniä blogijuttuja otsikon aiheen ympärillä. Verkkosivun etulehdeltä pääset näihin ja e-kirjoihin sekä kymmeneen teemavideooni.

Edellä kirjoitin eri tavoista suhtautua vallitsevaan tilanteeseen, silloin kun toistuvat riidat tai muu  epäsopu ahdistaa parisuhde-elämässä. Kutistin neljään tapaan edetä. Teen samoin lisälukemisehdotusteni suhteen.


Tässä esillä olevassa PARISUHDETERAPIA MIKKELI … –blogijutussani olen tällä kertaa käyttänyt useita Pixabay kuvapankin kuvia.

Kiitokset seuraaville kuvaajille: Artikkelikuva Gert Altman ja siitä järjestyksessä Pixapay_eyes-5374227_1280, Engin Akyurt, mikegi by pixabay, Gerd Altman, S.Herman ja F.Richter.

TAVALLINEN TARINA PARISUHTEESSA 2021 (?)

Tavallinen tarina parisuhteessa 2021 – otsikko on varustettu kysymysmerkillä.

Tarkoituksellisesti!

Esittelen tässä viidennen avioliiton tyypin, sellaisena kuin tätä ryhmittelyä on kuvannut arvostettu amerikkalainen parisuhde-elämän tutkija ja psykologian professori Eileen Mavis Hetherington.  

Kysymysmerkillä kannustan Sinua kyselemään kirjoitukseni äärellä, josko tässä kuvattu on kohdallasi ”se tavallinen tarina” kuluvana vuonna. Tai onko sittenkin tarttumapinta vahvempi jossakin toisessa, aiemmin blogitekstissä esittämissäni vaihtoehdoissa, joissa kussakin kuvaan myös Etelä-Savossa elävien autenttisia kokemuksia (kaikki siteeraukset asianomaisten nimenomaisella suostumuksella).

Jos lukijana ”putosit kärryiltä”, aloita kirjoitussarjan ensimmäisestä ja etene aina tähän viimeiseen `parisuhde-eron´ mallinnukseen. Alkuun pääset (klikkaamalla) tästä.

 

(E) VAATIJA JA VETÄYTYJÄ – Se tavallinen tarina?

Anu ja Panu hakeutuivat pariterapeutin pakeille Timon Työnohjaus ja Terapiaan (TTT) COVID-19 koronan puhkeamisvuonna 2020. Arviokäyntien (2) jälkeen ns. Apua pariterapiasta Mikkelissä -työskentely kesti yhteensä 10 kertaa.

Saapujat olivat suorasanaisia. Ensimmäiset repliikit, jotka kuulin, kuvaavat hyvin tätä asian tilaa.

Tässä me nyt ollaan. Työterveyslääkäri suositteli…Niin ja heti kysytään asiantuntijalta, erotakko vai jatkaa?

Kun pääsimme istuutumaan, havaitsin vahvistuvana sen, kuinka henkilöt olivat tyytymättömiä suhteensa sen hetkiseen tilaan. Heidän viestinsä terapeutille oli empimättömän yksituumainen ja selkeä:

Eroamme, jos nämä käynnit eivät auta!

Tässä kohdassa lukijan on syytä oivaltaa, miten allekirjoittanut reagoi tähän Anun ja Panun ensimmäisessä tapaamisessa sanottuun.

Minä terapeuttina en voi luvata mitään sellaista, joka estäisi teitä toimimasta tahtomallanne tavalla. Te olette juuri niitä, jotka laittavat parisuhdettanne puntariin. Ja tulkitsette tulosta mahdollisten etenemisvaihtoehtojen välillä. En voi ottaa vastuuta eroamisesta enkä suhteen jatkumisesta. Sen sijaan annan kaiken hankkimani tiedon, viisauden ja ymmärrykseni siihen periterapeuttiseen työskentelyyn, joihin asianosaiset kulloinkin voivat, kykenevät ja haluavat sitoutua. Näin myös teidän kohdallanne, Anu ja Panu!”

Lisäksi annoin mainituille henkilöille ensimmäisen ja toisen arviokäynnin väliselle ajalle linkkiehdotuksen; sellaisen, jonka avulla voisivat lähemmin tuumailla kysymystä, onko pariterapiasta hyötyä. Linkki tämän asian yleiseen pohdintaan avautuu myös lukijalle, kun klikkaat tästä.

Parisuhde-elämäänsä tyytymättömät. Millainen sitten oli Anun ja Panun vuorovaikutusmalli?

Panun ja Anun asetelma oli Eileen Mavis Hetheringtonin ja amerikkalaiseen seurantutkimusnäyttöön tukeutumalla – tyypillisin eroon johtava vuorovaikutusmalli.

Janan toisessa ääripäässä on ns. perinteinen avioliittomalli, jonka mainittu parisuhdetutkija, tutkimusnäyttöön perustuneena nimeää maininnalla ”todennäköisyys eroamisen suhteen pienin”. Tätä mallia kuvasin aiemmin blogissani A-kirjaimella. Halutessasi siihen kuvaukseen tästä.

Luit oikein! Psykologian professori todellakin toteaa, että kaikista kuvaamistaan viidestä avioliiton suhdetyyppimallista tässä ns. vaatijan ja vetäytyjän asetelmassa eroennuste olisi yleisin ja ennakoitavin.

Onko siis niin, että tässä E-kirjaimen tyyppikuvauksessa ja siinä vallitsevassa vuorovaikutuksessa yhdessä elämisen ja yhdessä pysymisen lopputulema tiedetään jo alkumetreillä? Ero on vain ajan kysymys?

En ajattele yksioikoisesti näin, varsinkin, jos suhteen osapuolet näkevät vaivaa yhdessä elämisen laadun puolesta. Tiedän – reilun neljännesvuosisadan aktiivisen parisuhde-elämän sparraajana – kertoa lukuisia sellaisia asetelmia, joissa eroamisen polulta on löydetty takaisin tyytyväisemmälle tielle.

VAATIJAN ja VETÄYTYJÄN HAASTEET – MILLAISIA?

Otsikon lyhyt vastaus kuuluu: Toinen osapuoli (tavallisesti nainen) haluaa keskinäistä keskustelua ja toinen osapuoli (usein mies) vaikenee vetäytymällä puhumattomuuteen! Eikä tällä kuvauksella tarkoiteta ainoastaan jotakin tiettyä yhtä tilannetta ja asiakysymystä, vaan asetelman toistumista viikoista ja vuosista toiseen.

Mitä mieltä olet Viivi & Wagner -fotoista?

Huomaa, että jossakin määrin ja lievähkönä vaatijan ja vetäytyjän -kuvio on varsin yleinen meidän suomalaisten parisuhde-elämässä ja sen vuorovaikutuksissa.

Pystynetkö vielä samaistumaan jommankumman osaan, kun kuvaan näin.

Toinen teistä halusi selvittää itselleen siinä hetkessä erityisen tärkeää asiaa, mutta ei onnistu saavuttamaan itselleen riittävää dialogia. Asia jää pahasti kesken, kun toinen vaikenee antautumatta keskustelulle. Tämä vaivaa ja hermostuttaa. Seuraa lisäkysymyksiä tai vihjailuja ”kun sua ei lainkaan asia kiinnosta”. Ja niinpä keskustelun vaatiminen käy entistä ilmeisemmäksi. Pulssi ja ahdistus kohoavat molemmilla.

Kirjoitin taannoin julkaistussa e-kirjassani (jonka linkkiosoite blogikirjoituksen lopussa) mm. näin:

Emotionaalisesti takaa-ajajat ovat ihmisiä, jotka vähentävät ahdistustaan kertomalla toisille tunteista ja tuntemuksista. Heidän henkilökohtaisessa hyvinvointikokemuksessaan on olennaista emotionaalinen tunnekontaktin etsiminen ja saaminen.

Pakenijat ovat puolestaan ihmisiä, jotka vähentävät ahdistustaan älyllistämällä vaikeita asioita ja mielellään vetäytyvät omiin oloihinsa pähkäilemään. Puhutaan esimerkiksi luolamiehestä. Siinä on osin kyse tästä positiivisesta tarpeesta ottaa etäisyyttä. Ajatella. Miettiä.Tuumailla yhteen.

Kuitenkin silloin kun meri alkaa myrskytä, kumpikin todennäköisesti liioittelee omaa tapaansa, vaikeudet alkavat. Taipumukset törmäävät.

Tiedämme kukin omasta inhimillisestä elämästämme, että emme ala aidosti ja luottamuksella puhumaan toiselle silloin kun tunnemme olevamme puhumiseen pakotetut. Tämän todistivat Anu ja Panu vastaanotollani.

Miksi heillä Panu vaikeni ja vetäytyi? Terapiaprosessin aikana selvisi, että Panulla olikin käyttäytymiseensä omasta mielestään (ja terapeutille) ymmärrettävä syy. Suuri ja kohtalokas pulma kuitenkin oli siinä, että kumppani ei tästä historian juuresta ollut koskaan tullut tietoiseksi.

Panua lainatakseni: ”Minä pelkäsin niissä loputtomien kysymysten hetkinä, että menettäisin täysin malttini ja kuristaisin kuten kotona lapsena tapahtui. Siksi oli minusta parempi paeta paikalta… enkä myöskään ole halunnut tuota vuosikymmenien takaista näkemääni kertoa Anulle, kauhistuu vaan…”

Mies siis suojeli paitsi itseään erityisesti rakastamaansa puolisoa. Suhteen tasapainon kannalta hän ikään kuin alitoimi. Panun tarkoitus oli hyvä, kuitenkin huonosti toimiva. Anu puolestaan toistuvasti ylitoimi, mikä ilmeni siinä, että raivostui tilanteissa aina vaan herkemmin ja nopeammin.

Kun pariterapeuttina kysyin häneltä, miten tämä tulkitsi miehensä tällaista puhumattomuutta. ”Ylimielinen paska!” oli terävä tiivistys. Ja jatkoi: ”Porukassa Panu kyllä jutteli asiasta kuin asiasta, mutta kun oltiin kahden, ja minulla olisi suhteeseen liittyviä toiveita, ehdotuksia ja kysymyksiä, niin ei…

Anun ja Panun tilanteessa oli toteutunut ”se tavallinen kiertokulku”. Anu jaksoi aikansa vedota ja vaatia tätä keskittynyttä keskustelua keskenään, kunnes luovutti. Hän vähensi ja viilensi kaikenlaista kommunikointia kumppaninsa kanssa. Se näkyi seuraavaksi makkarissa. Hänen halunsa intiimielämän läheisyydelle koki saman. Vuorovaikutuksesta vetäytyjänä puolestaan nyt Anu.

Vaatijan ja vetäytyjän välisessä yhteiselämässä molemmilla on hätä. Näin se on Amerikassa ja kotimaassamme! Sillä tässä suhdetyypin mallissa on perimmäistä se, että ”kumpikaan ei tule kuulluksi ja ymmärretyksi toisilleen”. Ja koska tällaista kohtaamista ei tapahdu, kumpikin tämän suhteen osapuoli pyrkii ratkaisemaan omaa ahdistustaan omalla tavallaan. Kumpikin etenee tavalla, johon toisen on entistä vaikeampi liittyä.

”Vaatija vaatii lisää…” ”Vetäytyjä lisää aktiivisesti etäisyyttään…”.  Keskinäinen yhteys kadotetaan, koska molempien kokema paha olo paisuu ja pahenee. Tällaisessa kuviossa juurikin toisen syyttämiseltä ei vältytä. Siksi tässä yleensä tarvitaan vuorovaikutussysteemin täysin ulkopuolinen ammatti-ihminen, mikäli mielitään välttää se tavallinen tarina, eroaminen.

Kokemukseni mukaan tilannetietoiset ja avuliaat sukulaiset tai hyvät ystävät voivat myös avittaa, mutta vain rajallisesti. Heillä tähän `parisuhdesysteemiin´ kuuluvina henkilöinä tahtoo vain (jossakin vaiheessa) tulla vastustamaton taipumus asettua jommankumman puolelle. Nähdä ja tulkita suhteen toinen osapuoli kehityskulun suuremmaksi syylliseksi kuin se toinen. Se on inhimillistä, mutta autettavien kannalta ei ideaalisinta. 

Myönteinen kehityskulku vaatijan ja vetäytyjän liitossa vaatii molempien osapuolten varauksetonta yhteistyötä. Suhteen työstämisessä liittoumat taustajoukkojen kanssa ovat epätoivottavia. 

Anu ja Panu edustavat tässä blogikirjoituksessa esimerkkiparina vaatijan ja vetäytyjän liitossa. He päättivät kymmenen tapaamiskerran terapiaprosessinsa vuoden 2020 lopulla. Viimeisen tapaamisen yhteydessä he totesivat:

Vielä emme ole eronneet, emmekä sellaista tällä hetkellä ajattele samalla tavoin kuin eka kerran tästä ovesta sisälle tulimme.

Sovimme Panun ja Anun kanssa siitä, että en kuvaisi heidän parisuhdeterapian prosessia ja sen sisältöä ja vaiheita tämän enempää. Ainostaan sen, mihin työskentelymme ensisijaisuus keskittyi, me yhdessä ja yhteen ääneen tahdomme lisätä: tunnekeskeiseen terapiaan.

Niin sanotussa tunnekeskeisessä pariterapiassa pyritään kaiken aikaa siihen, että asianosaiset pyrkivät purkamaan tavaksi tullutta kielteistä vuorovaikutuksen kehäänsä. Liittoutumattoman, ulkopuolisen terapeutin avustamana opetellaan kuuntelemaan toista aivan uudella intensiteetillä. Prosessissa opitaan näkemään tunteiden taakse!

Yleisesti voimme todeta, että tämän blogikirjoituksen parin kanssa käytiin soveltaen seuraavia tunnekeskeiseen työmenetelmään liittyviä ulottuvuuksia. Tässä terapeuttisessa metodissa sellaisia ovat seuraavat seitsemän:

  1. Tuhoavien keskustelujen tunnistaminen
  2. Arkojen paikkojen löytäminen
  3. Paluu vaikeaan hetkeen
  4. Pidä minut lähelläsi –sitoutuminen ja keskinäinen yhteys
  5. Loukkausten anteeksiantaminen
  6. Tunnesiteen vahvistaminen seksin ja kosketuksen avulla
  7. Rakkauden ylläpitäminen

Halutessasi voit tutustu tähän terapeuttiseen työtapaan, esimerkiksi Kunpa sinut tuntisin paremmin. Keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen -kirjan avulla. Teos on Petri Auvisen suomennus (2011) alkuteoksesta Susan M. Johnson Hold me Tight. Seven conversations for a lifetime of love. Helsinki: Psykologien kustannus Oy.

Tässä on puolestaan tekstissä aiemmin mainittu e-kirja, jossa käsittelin vaatijan ja vetäytyjän kokemuksia kirjan keskushenkilöiden, Aavan ja Taiston kohdalla. Tämä digikirja on ladattavissa maksutta, kun klikkaat tästä.

Parisuhde 2020 Aavan ja Taiston tarina

  LOPUKSI – Musan aika!

Ehkä et lukenut tätä TTT:n Apua pariterapiasta Mikkelissä ja Amorin arkiset nuolet -sarjan viimeistä blogikirjoitustani juhannuksena… Sekin on villi arvaus, virkistytkö valssilla… Oli niin tai näin, v. 2020 me lukemattomat YouTube katselijat kiinnitimme katseemme ja ihastuimme Lotan ja papan koronalauluihin. 

Näiden laulelmien lomassa muistot palasivat niin kysyjällä, kertojalla kuin meillä seuraajilla monenlaiseen eletyn elämän muisteluun. 

Valloittavaa näissä tiimin lauleloissa oli se avoin ja konstailematon vuorovaikutus, joka ilahduttavana rakentui ja syveni kahden aivan eri maailmoihin syntyneen suomalaisen välille. Liputin näkemälleni. Sellaiseen tunnelmaan tahdon kanssasi vielä palata. Päätän blogitekstini keskikesän otokseen, erääseen niistä.

 

 

APUA PARITERAPIASTA MIKKELISSÄ JA AMORIN ARKISET NUOLET 2020

Apua pariterapiasta Mikkelissä ja Amorin arkiset nuolet 2020. Tämän blogitekstin ”Etkot” eli johdanto julkaistiin aiemmin. Siinä kerroin muun muassa siitä, miksi ylipäätänsä kirjoitan tästä varsin henkilökohtaisille elämänalueille menevästä maailmasta. Löydät johdannon klikillä tästä 

Aiheen intiimiydestä johtuen kertaan vielä lukijalle: Tässä blogikirjoituksessa, myöhemmin kun kuvaan pariterapiassa käyneitä, kaikki nimet ovat muutettu. Todelliset ihmiset, jotka ovat kunkin asiakuvauksen taustalla, ovat antaneet luvan kirjoittaa. He ovat lisäksi saaneet tarkistaa heitä sivuavan osuuden etukäteen sekä itse ehdottaa peitenimensä.

Kohtasin vastaanottotyössäni kuluneenakin vuonna erilaisia parisuhdeapua hakeneita ihmisiä. Tukea ja apua toivottiin Mikkelissä lähi-ihmissuhteiden erilaisiin vuorovaikutuspulmiin.

Tässä artikkelissa keskityn juuri sellaisiin asiakasasetelmiin, joissa suhteen kitkakysymykset, jumit, tyytymättömyys, uskottomuus tms. ilmensivät sitä, että asiakkaat itse toistivat yhdessä jatkamisen mahdollista mahdottomuutta. ”Onko edellytyksiä vai tulisiko oikopäätä erota” on näiden henkilöiden huulilla, joihin viittaan. 

Upotan nämä Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) apua pariterapiasta `asiakasotoshenkilöt` laajempaan kehykseen. Sovellan saatua kansainvälistä tutkimustietoa. Yhdestä tulokulmasta.

 

 

JATKAA VAI EROTA?

Käyn tässä artikkelissa läpi ne viisi parisuhdeasetelmaa, joihin erittäin usein viitataan silloin kun mietitään suhteen jatkuvuuden tai eroamisen ennustetta. Amerikkalainen parisuhdetutkija Eileen Mavis Hetherington, joka on vuosikymmenet selvittänyt perhe-elämän sisäistä suhdedynamiikkaa, esittää viisi erilaista avioliiton tyyppiä.

Parisuhdetyypit eroavat keskenään mm. siinä, miten suhde on muodostettu, millaista osapuolten välinen vuorovaikutus on tai miten paljon aikaa vietetään yhdessä ja erikseen. Parisuhdetutkija pyrkii vastaamaan kysymykseen, missä asetelmassa eron todennäköisyys on lähtökohtaisesti todennäköisempi kuin jossakin toisessa liitossa. Tämä kysymys kiinnostaa tutkijaa erityisesti lapsen suotuisan yksilökehityksen näkökulmasta. Erot ja uudet suhteet lapsen kannalta.

Lukijan on aiheellista tiedostaa, että tämä suhdetyypittely on aina hiukan pelkistävä todellisuudelle. Elämä on aina monimuotoisempaa ja värikkäämpää kuin tyyppikuvaus. Tämän me parisuhdekriisien ja niiden hoitamisen kanssa tekemisissä olevat tiedämme sangen hyvin.

Lisäksi arjessa todistamme myös sitä, kuinka esitetty eroennuste ei toteudukaan. Eron tie taklataan. Mutta miten? Työtä tekemällä ja vaivaa näkemällä. Tällaista myönteistä muutosta tapahtui Timon Työnohjaus ja Terapiassa myös vuoden 2020 pariterapiaprosessien seurauksena.

Esittelen nämä amerikkalaisen tutkijan viisi avioliittotyyppiä suhteessa erotodennäköisyyteen tässä aakkoskirjaimin, siten että A:lla on paras jatkuvuuden ennuste ja E:llä eroennuste lähtökohtaisesti korkein.

(A)  PERINTEINEN AVIOLIITTO 

Aslak ja Marja-Leena ottivat yhteyttä allekirjoittaneeseen ennen koronaepidemian ilmaantumista. He edustavat tässä kirjoituksessa esimerkkiä perinteisestä liitosta, jossa mies miellettiin perheen pääksi ja äiti kodin hoitajaksi ja pullantuoksuiseksi sieluksi. Terapeutille selvisi, että molemmat olivat oman lapsuutensakin eläneet samanlaisten roolimallien vaikutuspiirissä, toinen maaseudulla ja toinen kaupungissa. Täten Amorin arkiset rakkausnuolet ammuttiin tämänkaltaisessa, ´perityssä perinteessä´.  

Kahden arviokäynnin aikana totesimme yhdessä (kolmisin)  heidän perhe-elämänsä olevan ”monessa mielessä mallillaan”.

Aslakilla tai Marja-Leenalla ei ollut erityisen kuormittavia suhdeongelmia, kuten esimerkiksi seksuaalista uskottomuutta. Heidän arvomaailmansa kuulosti ulkopuolisen korvissa edelleen jokseenkin yhteneviltä, ja sinänsä riidattomalta. Lasten kanssa vietetty aika niin ikään oli yhdistänyt molempia miellyttävällä tavalla. Tätä seikkaa muisteltiin kaiholla. Mutta tämä perhe-elämän aika oli nyt ohi! Viimeinenkin kolmesta lapsesta oli koronavuonna 2020 muuttamassa kotoa pois, opiskelijakämppään.

Aslak ja Marja-Leena halusivat sitoutua viiden käyntikerran työskentelyyn. Mikäli pariterapeuttina minun pitäisi nimetä tälle prosessille yksi otsikko, se olisi tyhjän pesän kysymykset. Eikä sellaiset, yhden elämän vaiheen päättymisen kyselyt ole lainkaan yhdentekeviä ja merkityksettömiä. 

Marja-Leena oli alkanut nyt voimakkaasti – ja äänekkäämmin – pohtia oman roolinsa arvoa, ”ketä varten hän elää… nytkö elämä on kohdallani eletty, kun viimeinenkin pesän jätti”

Hän oli aiempina vuosikymmeninä kokenut vahvaa sidettä mieheensä lastensa kautta. Nyt Marja-Leena arvioi ääneen ja miehensä kuullen (!) ”olinko sittenkin alistunut vai valinnut” tämän perinteisen vaimo-äiti -roolin. Mikä osuus valinnassa oli ollut edelliseltä sukupolvelta sisäistyneellä mallilla ja ihanteilla?

Aslakia tällainen kriittinen puhe hämmensi. ”Ei tällaista puhetta ollut meillä aiemmin käyty… ” Edellinen vuosi ja uusi vuosikymmen 2020 oli sisältänyt monia riitoja kotona; paikassa, jossa ei aiemmin lasten aikana oltu kuultu, kuvainnollisesti ensimmäistäkään. 

Mitä nämä muutamat pariterapeuttiset tapaamiset heille merkitsivät? Aslakin ja Marja-Leenan jättämän palautteen mukaan ”keskustelut täällä olivat koettujen yhteenottojen ja riitojen hyviä purkupaikkoja…” ja ”saimme ammatti-ihmisen vinkkejä tosiasioiden ja kuohahtelujen yhteydestä…” ”Päivitimme miehen ja naisen omia henkisiä tarpeitamme tässä elämäntilanteessa… tuli myös kaivattua uutta sutinaa sänkyyn, aivan kuten ennen vanhaan…”

Parisuhdetutkijamme E. Mavis Hetherington toteaa empiiriseen seurantatutkimuksiinsa viitaten, että ns. perinteisessä avioliitossa tapahtuu vähiten eroja. Selitys liittyy juurikin tuohon selkeään roolimalliin, että ”mies toisi leivän ja nainen hoitaisi kodin”. Samaan hengenvetoon on syytä kuitenkin muistuttaa, että vaikka eroja esiintyy tässä asetelmassa vähiten, nämä liitot eivät välttämättä ole aina kaikkein onnellisimpia.

Kyse on – eteenkin nykyisin – siitä, että perinteisessäkin liitossa henkilö saisi olla oma itsensä sukupuolirooleista huolimatta. Tarvitaan emotionaalista läheisyyttä osapuolten kesken. Ja sellainen ei yleensä toteudu tyydyttävästi, jos suhde vinoutuu ainoastaan toisen tarpeiden, ohjeiden tai komentojen varassa.

(B)   YKSILÖLLISYYTTÄ TUKEVA LIITTO  

Melissa ja Miika – millaiset Amorin nuolet heillä? He tulivat arviokäynnille matkojen takaa kevättalvella ja aloittivat pariterapian Mikkelissä. Parina he edustavat tässä artikkelissani yksilöllisyyttä korostavaa otosta.

On sanottu, että yksilöllisyyttä tukevat liitot ovat nykyisessä modernissa yhteiskunnassa monen aikuistuneen nuoren ihmisen ihanne parisuhteesta. Liitossa kumpikin saa toteuttaa aivan ihka omia pyrkimyksiään, kuten esimerkiksi ammatillisia.  Kun henkilöt ovat muuttaneet samaan talouteen, molemmat luonnollisesti sekä tahtovat että pyrkivät pitämään omat aikaisemmat harrastuksensa, ystävänsä ja mahdollisimman paljon niitä intressejä, joita henkilöllä oli ennen kumppanin löytymistä.

Tällaisista ihanteista ja aikaekonomisista linjauksista myös Miika ja Melissa puhuivat. He molemmat tuntuivat olevan varsin toimintakeskisiä, yksilöinä.

Kun kysyin heiltä nykyisen ja yhteisen kodin merkityksestä, sain kuulla, että ”se on paikka, jonne tullaan lepäämään… Toisen kaa!” Se kuulosti minusta kuin turvasatamalta, jossa tankataan, ammennetaan iloa, voimaa sekä kaikenlaista tarvittavaa virkistystä. Puolison läsnäolosta ja läheisyydestä.

Mikä sitten toi heidät parisuhdeterapeutin pakeille? Ja miksi juuri nyt?

Jälkimmäiseen kysymykseen on mielestäni eräs olennainen syy ja selitys, joka liittyy meitä kaikkia kohdanneeseen kevään 2020 epidemiaan. Koronasuositusten seurauksena kaventuneet sosiaaliset tapahtumat koettelivat heitä yksilöinä, samoin tätä viisi yhteistä kevättä nähnyttä parisuhdetta.

Mutta korona ei selitä kaikkea. Pikemminkin se nosti esiin niitä asioita, joita parisuhdetutkija E.M. Hetherington käsittelee, kun tämä keskittyy kuvaamaan yksilöllisyyttä tukevan liiton sudenkuoppia ja kriisiytymisen taustatekijöitä.

Haasteeksi tässä liitossa tulee yhteyden ja erillisyyden kokemukset. Sillä näitä molempia yksilöt toimivassa parisuhteessa tarvitsevat ja kaipaavat. Yksilöllisyyttä tukevan liiton, voisiko sanoa kasvuhaaste on ennen muuta siinä, että liiton osapuolet sekä löytävät että mielellään sitoutuvat vaalimaan tasapainoa näiden ääripäiden kesken. Jotta molemmat olisivat tyytyväisiä!

Miika ja Melissa kävivät Timon Työnohjaus ja Terapian vastaanotolla 6 kertaa yhdessä. Tämän lisäksi molemmat toivoivat parisuhde-elämän seikkoihin liittyviä yksilökäyntejä. Niitä toteutui Melissalla kolmesti, Miikalla kaksi kertaa.

Jos näiden yksilöllisten ja yhteisten pariterapiatapaamisten keskeisin teemakokemus tulisi nimetä, se liittyi tavalla tai toisella mustasukkaisuuteen. Ilmiönä tämä ei parisuhdeterapeuteille ole lainkaan vieras aihealue.   

Varsin hyvin, niin elämän- kuin työkokemuksena tiedämme, että miltei jokainen ihminen tuntee joskus mustasukkaisuutta. Tunteena se kertoo kumppanin tärkeydestä. Näin ollen mustasukkaisuus voi olla ”hyvän palveluksessa”, jopa hyödyllinen ja parisuhdetta vahvistavakin tunne.

Mutta liika on liikaa. Jos mustasukkaisuuden mielialat alkavat minua toistuvina hallita, nämä tuntemukset muodostuvat helposti suhteen kannalta haitallisiksi. 

Olipa minulla toisen toimintaan liittyvää tosiasiallista tai vain kuviteltua syytä tuntea itsepintaista mustasukkaisuutta, oloni alkaa väistämättä heijastumaan omassa toiminnassani – pahana ja kielteisenä. Alan kysellä, tutkia tai seurata toisen liikkeitä epäarvostavasti ja kohtuuttomasti, ikään kuin pahinta ”hänellä on joku toinen kiinnostavampi kuin minä” peläten.

Tällaisista asioista Melissa ja Miika olivat alkaneet kärsiä. Heidän tilanteessaan perhe-elämän ja parisuhteen ulkopuolinen ammattilainen osasi auttaa. Sillä mustasukkaisuus ilmiönä kiertyy tavalla tai toisella menettämisen pelkoon. Ja tällaisen yksilölliset alkujuuret ovat poikkeuksetta syvemmällä kuin nykyhetken tapahtumissa. Tällöin luotettavaa ja ilmiöön perehtynyttä ammatti-ihmistä usein tarvitaan.

Parisuhdeterapian lopussa Miika ja Melissa lähettivät palautteen, josta tässä, heidän luvallaan, joitakin otteita.

 ”Korona ja elinpiirin kapeutuminen taisi olla meidän onni…”. ”Tuli puhuttua tosi paljon tilanteista ja bileistäja tapahtuiko ne kuitenkaan sillai kuin toinen kuvitteliOli hyvä huomata, ettei kumpikaan oikeasti tahtonut myrkyttää kodin ilmapiiriä/rakkaussuhdetta, mutta niin kuin Timo kuulit, just niin tehtiin…” Saimme oikeita mittasuhteita mustasukkaisuuteen…”…Niin ja vanhempi ystäväpariskuntakin sanoi, että me käytämme nyt enemmän sanaa ´me´ ja vähemmän ´minun juttu´ ja ´sinun menot´…meistä se on aika hyvää kehitystä.”

Melissa ja Miika, molemmat olivat työnsä puolesta eräänlaisia maailmanmatkaajia. Heitä yhdistivät myös omakohtaiset muistot isovanhemmistaan, toisesta tai molemmista, erityisen mieluisina. ”Oli paljon yhteistä äksöniä”, kuten toinen heistä terapiaprosessissa totesi.

Koska näppäilen nyt tätä blogikirjoitustani koronavuoden 2020 ja Suomen synttäreiden aikoihin, on aika yhdistää edellä kerrottua musiikin muotoon. 

Nostetaan malja Suomelle ja sen vastuullisille kansalaisille! Voit kuunnella seuraavan – minusta ihastuttavan 6 minuuttisen – ja sitten palata Apua pariterapiasta Mikkelissä… -tekstin pariin.

 

Tässä blogikirjoituksessa on tähän mennessä esitelty kahta avioliittotyyppiä (perinteistä ja yksilöllisyyttä tukevaa) sekä niitä edustavia asiakaskuvauksia Mikkelistä. Vielä on jäljellä kolme liiton mallia, kun kirjoituksessani seuraan amerikkalaisen tutkijan empiiriä löydöksiä ja hänen esittämiä ennusteita suhteen kestosta tai erotodennäköisyydestä.

Parisuhdetutkija Eileen Mavis Hetheringtonin toteuttamat, huomattavan laajat ja pitkäkestoiset seuranta-aineistot viittaisivat siihen, että liitosta eroamisia tapahtuu vähiten ns. perinteisessä avioliiton mallissa. Käytin tässä blogitekstissäni siitä kirjainviitettä A.

Seuraavat – vaihtoehdot C, D ja E – esitellään (klikkauksella) ”JATKOT” blogikirjoituksessa. Pysy linjoilla.

 

JOHDANTO ARTIKKELIIN PARITERAPIA 2020 JA TIMON TYÖNOHJAUS JA TERAPIA (TTT) MIKKELI

Johdanto artikkeliin Pariterapia 2020 ja Timon Työnohjaus Terapia (TTT) Mikkeli. Tämä edeltää viimeistelyvaiheessa olevaa varsinaista blogikirjoitusta.

Syitä kirjoittamiselle voisi etsiä kaukaakin. On nimittäin niin, että jo vuosia ja vuosikymmenen ajan, aina silloin tällöin kuulen jonkun perhe- tai pariterapian apuna kokeneen sanovan: ”kirjoita!” Ammattikollegat ja henkilöt, jotka näkevät tämän kaltaisen toiminnan kaivattuna muutoksen airueena kertoilevat, että pitäisi voida kirjoittaa nykyistä enemmän terapian hyödyistä asiakkaiden kertomana.

 

PARITERAPIA 2020 ASIAKASPALAUTTEISTA 

Kuluvana vuonna 2020 viimeiset ja painavimmat ovat nämä kolme. Toisistaan tietämättä, ja lisäksi eri syistä kirjoittajan palveluja vuonna 2020 käyttänyttä henkilöä kirjoittivat palautteessaan seuraavasti.

(1) Miksi et tekisi terapiatoiminnasta vastaavaa yhteenvetoa toimintavuodesta kuin mitä luimme työnohjauksesta… Sellainen rohkaisisi ´terapiahilkulla´ olevia eteenpäin

Sanoja viittasi vuoden takaiseen juttuuni Työnohjaus 2019 ja Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) Mikkeli. Tämä taannoinen blogikirjoitus löytyy tästä.

(2) koska tiedämme, että olet tehnyt vuosikymmenet töitä kriisiperheiden ja avioparien kanssa, miksi et kuvaisi enemmän työn sisältöäettä toisetkin älyäisivät ennen kuin on myöhäistä

(3) Miten tietäisimme paremmin, onko ennustetta, milloin kannattaa luovuttaa jo kättelyssä

Viimeksi siteeratussa palautteessa, käsitykseni mukaan hän (matemaattisena miehenä) kaipasi jotakin tiettyä tutkittuun tietoon pohjautuvaa ”runkoa tai mallia” parisuhteesta, joka motivoisi.

Miksi olen niin niukasti kirjoittanut, kuvannut tai avannut näitä terapiatyöhön liittyviä asiakaskokemuksia? 

Tietoisesti!  

Sillä arvannet Sinäkin: Lähi-ihmissuhteissa lopulta mennään niin henkilökohtaisille ja intiimeille alueille, että sellaista sekä asiakaskunta että varsinkin ammattilaiset haluavat varjella. Näin usein silloinkin, kun työskentelyn lopputulema ja asiakaskokemus terapiatuesta ovat yhdensuuntaisen myönteiset.

 

MUUTOKSEN TUULIA ASENNOITUMISESSA YKSILÖ-, PARI- JA PERHETERAPIAAN

Nykyinen digiaika ja some ovat tuoneet myös terapiassa käynnin julkisemmaksi. Olemme tämän huomanneet, olipa avun ja tuen hakeminen asetelmaltaan yksilöllistä, pari- tai perhekohtaista. Ehkä Sinäkin olet nähnyt esimerkiksi Facebookissa jaettuja omakuvapäivityksiä tekstilläminäkäkin käyn terapiassa”.

Hyvä niin – jos tällä madalletaan sitä vieläkin varsin yleistä käsitystä, että yksilö-, pari- tai perheterapiaan hakeutuminen on erityisen häpeällinen kokemus. Sellaistahan sen ei pitäisi tai tarvitsisi olla, päinvastoin. Se on luonnollista ja valistuneen kansalaisen perusteltua käyttäytymistä, tilanteessa kun asiat, tapahtumat tai vuorovaikutuskuviot ahdistavat tavalla, joka vie elämäniloa. Ihmisen eri elämänkaaren vaiheissa.

Jäljempänä julkaisen tässä yrityksen verkkosivulla kirjoituksen käyttäjäkokemuksista: Pariterapia 2020 ja Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT) Mikkeli.

Voin kertoa jo tässä vaiheessa, että olen ollut yhteydessä jokaiseen artikkelissa sivuavastikin mainittuun henkilöön. He eivät kirjoittaneet asiaansa verkkosivulomakkeella, vaan halusivat ikään kuin sivusta ilmaista vetoomuksensa sähköpostitse (ks. edellä Pariterapia 2020 asiakaspalautteista 1-3).

Puhelinkontaktini aikana selvisi, että heihin sai viitata tunnistamattomalla tavalla. Hyvän asian puolesta, kuten eräs heistä linjasi.

Kerron vielä lukijalle: tulevassa blogikirjoituksessa, kun kuvaan pariterapiassa käyneitä, kaikki nimet ovat muutettu. Todelliset ihmiset, jotka ovat kunkin asiakuvauksen taustalla, ovat antaneet luvan kirjoittamiselle. Ennen blogitekstin julkaisua he saavat tilaisuuden tarkistaa heitä sivuavan osuuden sekä itse ehdottaa peitenimensä. 

Miten tietäisimme paremmin, onko ennustetta, milloin kannattaa luovuttaa jo kättelyssä…” sekä tämän saman henkilön toiveeseen, että olisi ”runkoa tai mallia parisuhteesta, joka motivoisi ”.

Tämä kirjaus askarrutti minua sangen pitkän ajan.

Ammattikirjallisuudesta löytyy monenlaista tutkimusnäyttöä eri kokoisten tutkimusotosten perusteella siihen kysymykseen, mistä onnellinen parisuhde tuntuisi rakentuvan ja toisaalta mitkä suhteeseen tai henkilöihin liittyvät seikat enteilisivät epätoivottavaa tulevaisuutta. Asiaa on selvitetty varsinkin opiskelijaikäisten keskuudessa Amerikassa.

Mitä siis valitsen vahvan näytön rakennemalliksi tässä Pariterapia 2020 tulevassa kirjoituksessa, se oli minun päänsärkyni.

Ratkaisin tämän ns. teoreettisen kehyksen niin, että tulen käyttämään eräänlaisena ”lähdeupotteena” tunnettua ja tunnustettua amerikkalaista Eileen Mavis Hetheringtonia, joka on parisuhdetutkija ja psykologian emeritus professori. Hän selvitti vuosikymmenet perhe-elämän sisäistä suhdedynamiikkaa, ja tuli esittäneeksi viisi erilaista avioliiton tyyppiä. Hän tarkasteli näitä vaihtoehtoja erityisesti perheessä varttuvan lapsen ja tämän yksilöllisen kehityksen kannalta.

Käyn artikkelissa läpi nämä viisi parisuhdeasetelmaa, joihin erittäin usein viitataan silloin kun mietitään suhteen jatkuvuuden tai eroamisen ennustetta. Palataan niihin tarkemmin myöhemmin. Tässä kuitenkin jo kuvakaappaus asiaan liittyvästä ammattikirjasta, jonka tekijöinä ovat E. Mavis Hetherington ja John Kelly.

E.Mavis Hetherington and John Kelly -kirja eron todennäköisyydestä viidessä avioliiton tyypissä

 

Millaista auttamista ja tukemista Timon Työnohjaus ja Terapian pariterapiassa?  

Hiukan taustaa.

Olen teologitaustainen, ja jo varhain lähtenyt erikoistumaan ihmissuhdeasioihin ja yhteiselämän kysymyksiin. Kun sain aikoinaan pappisvihkimyksen ja olin Hämeenlinnassa oppilaitospappina, työ siellä ja seurakunnassa oli minulle sielunhoitopainotteista. 

Arkityöni on `pitkässä juoksussa´ sisältänyt määrällisesti eniten terapeuttista työtä ja erilaista ihmisten (kriisi) auttamista.

Tämän alan virkatehtävissä perheneuvojana Hämeessä ja Savossa sekä sittemmin perheasiain neuvottelukeskuksen johtajana Mikkelissä tein erityisen runsaasti asiakastyötä. Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) palveluntarjoajana olen ollut vuodesta 2008.

Tarjoan terapiapalveluja, toimin sovittelijana ja kriisiauttajana. Yksityisenä ja päätoimisena, samalla myös usean ison organisaation, kuten esimerkiksi kaupungin, kunnan tai eläkelaitoksen, ostopalvelujen toteuttajana. 

Huomaathan myös jo yrityksen TTT-nimestä, että työyhteisöt ja erilainen työelämän kehittämistyö on toinen työni keihäänkärki.

Mikäli nyt vuoden 2020 lopussa tulisi ilmaista tämän (terapiatyön) yhteenlasketut asiakasmäärät, niin tiedän tilastoidusti kertoa, että olen tullut tavanneeksi vastaanottotyössä, varovaisestikin laskien 2200 erilaisessa elämäntilanteessa olevaa ja yleensä jollakin tavoin kriisiin joutunutta miestä ja naista. 

Arvannetkin, että tuollaisessa asiakasmäärässä avun ja tuen tarve on aina kullakin omakohtainen ja tietyllä tavalla ainutkertainen. Silti tietyt tulosyyt toistuvat, millaiset? Yleisimmät tulosyyt – tultiinpa yksin / yhdessä – ovat ryhmiteltynä luettavissa, kun klikkaat  tästä.

 

Käytännön näkökohtia pariterapiasta Mikkelissä sekä muusta tukea antavasta

toiminnasta TTT:ssä? 

 

  • Työskentelyille on tunnusomaista: kohdennettua ja supportiivista, ratkaisukeskeistä ja kohtuullisen lyhyttä. Rajatut kipu- ja kitkakohdan kontaktit saattavat olla kertakäynti, 3 kertaa, 5 tai 10 tapaamista.
  • Ennalta sovittu työtapahtuma toteutetaan terapeutin työtilassa tai muussa henkilön tai tilaajan osoittamassa häiriöttömässä paikassa. Timon viihtyisä A1-vastaanottotila sijaitsee Mikkelin ydinkeskustassa. Korona-aikana hyödynnetään yksilöllisesti myös terapeuttista verkkotyöskentelyä (Skype).
  • Tarvittava tapaamismäärä sovitaan arviokäynnillä, tapauskohtaisesti ja tarkoituksenmukaisena.
  • Kaikki uudet kontaktit sisältävät arviokäynnin (1-3 krt). Siinä arvioidaan avun ja tuen tarve ja sen hetkiset mahdollisuudet edetä puolin ja toisin. Arviokäynnin kesto noin tunti ja vartti. Se maksaa 60 € ja se maksetaan käteisellä kuittia vastaan tapaamisen yhteydessä.
  • Varsinainen (mahdollinen) terapia, sen tapauskohtainen henkilöasetelma, tapaamismäärä, kesto ja kustannukset määrittyvät arviokäynnillä. Nämä tapaamiset puolestaan maksetaan sähköisesti. Henkilöt, joilla on oman kuntansa tai muun organisaation myöntämä maksupalvelusitoumus, maksut sopimuksen mukaisena.
  • Tällä hetkellä ei Kelan lausuntopotilaita.
  • Olen varautunut kiireellisiin pyyntöihin. Sellaisessa pyrin toteuttamaan ensimmäisen kontaktin viikon sisällä (pl. lomakausi ja pitemmät työmatkat).

Varsinaiseen artikkeliin siirryt >>> tästä! 

 

 

PARISUHDE-ELÄMÄ 2020 apua & tukea (Osa II)

PARISUHDE-ELÄMÄ 2020 APUA JA TUKEA PARISUHTEESEEN

(Osa II)

Parisuhdepointtien laajennusta 

Oletko lukenut Parisuhde-elämä 2020 Apua ja tukea -kirjoitussarjan aiemmat tekstit? Mikäli et vielä, kehotan hakemaan vauhtia aiemmista. Sillä johdannossa kerroin sekä saamastani kirjoittamisen sysäyksestä että sisällöstä. Ja nyt esillä oleva on puolestaan jatkoa Osa I:lle, jossa keskityttiin yksilön aiemman kokemushistorian merkitykseen nykyhetkessä. Matkalla tulevaisuuteen.

KIRJASTA LISÄÄ!

Meidän elämänpolkumme ovat yksilöllisiä ja monenlaisia, kuten hyvin tiedämme. Siksi en lainkaan ole yllättynyt, jos lukijasta tuntuu tähän mennessä kuvattu kovin suppealta ja pelkistetyltä, varsinkin kun sitä peilaa oman ainutkertaisen todellisuutensa kanssa. ”Mennyt todellisuus kiinnostaa, ja tahtoisi lukea lisää”.

Tällöin suosittelen erästä kotimaista kirjaa, Marianna Stolbow Vanhempieni kaltainen.

Marianna Stolbow haastatteli kirjaansa varten 50 aikuista suomalaista, jotka kertoivat lähipiirinsä parisuhteista. He muistelevat elävällä tavalla sitä, mitä he – aikanaan lapsen silmin ja korvin – havaitsivat aikuisten välisestä rakkaudesta ja vuorovaikutusmalleista, toisaalta peloista ja vihanpurkutavoista.

Sinun on hyvä tietää, että haastatteluun valikoituneet henkilöt eivät edusta millään tavoin erikoistapauksia, ei erityisen hankalia lapsuusmuistoja tai muuta erikoismateriaalia. Heitä yhdistää vain halu pysähtyä pohtimaan vanhempiensa parisuhde-elämää sekä omaa käytöstään nykyisissä aikuisrakkaussuhteissaan.

Emme luo maailmaamme tyhjästä, vaan meillä on menneisyys ja vastuu tulevaisuudesta”. Lapsemme jatkavat tarinaamme sukupolvien ketjussa.

Vanhempieni kaltainen, kertoo siitä, millaisia malleja vanhemmat huomaamattaan antavat perinnöksi lapsilleen: Näin riidellään. Näin puhutaan puolisolle. Näin puolisosta puhutaan muille. Näitä tunteita saa näyttää ja näitä ei.

Teos avaa lukijalleen ihailtavasti ikkunoita elämän moninaisuuteen. Uskon sen antavan uusia näkökulmia ja työkaluja ymmärtää omaa käytöstä nykyhetkessä. Kirja valaisee lukijalleen tietä toisin tekemiselle; etenkin tilanteissa, joissa kodin henkinen perintö tuntuu ohjailevan toistamaan nykyisissä rakkaussuhteissa joitakin historiaan liittyviä kielteisiä kokemuksia ja vuorovaikutuskuvioita. Suosittelen lämpimästi.

SIVUAVISTA AIHEISTA LISÄÄ!

Näillä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) nettisivuilla on useita nyt keskiössä olevaa aihetta sivuavia artikkeleita. Löydät halutessasi lisää laajennusta ja lisälukemista. Voit vierailla nyt tai myöhemmin ja ehkä kokea tarpeellisia oivalluksia esim. seuraavien parisuhdeteemojen parissa. Oheistan tähän sellaisia, joissa Google Analytics raporttien mukaan vieraillaan päivittäin. Klikkauksella eteenpäin:

Parisuhteen viestinnästä

Kommunikaatio parisuhteessa

Erilaisuus parisuhteessa

Puhumattomuus parisuhteessa

Läheisyyden puute parisuhteessa

Uskottomuudesta

Toimivan perhe-elämän puolesta Mikkelissä

Parisuhteen ja perhe-elämän sovittelu (sis. VIDEO)

 

APUA PARISUHTEESEEN 2020 – PARISUHDETERAPIAA KASVOTUSTEN!

Palatkaamme vielä aiemmin esillä olleeseen kuvaan, piirrokseen historian kulkeutumisesta nykyiseen parisuhde-elämään.

 

Odotukseni toteumaa...

Odotusten historia, nykyhetki ja tulevan ennuste

Tämän blogikirjoituksen lukijana saatat kaivata konkreettista apua ja tukea nykyiseen parisuhteeseen. Ehkäpä elämäntilanteesi juuri nyt on sillä tavoin haasteellinen ja tukala, että tässä luetun äärellä syntyy tunne: paljon puhetta, mutta vähän villoja!

Kaipaat konkreettisempaa, kasvotusten tapahtuvaa lisäymmärrystä, esimerkiksi kuvan kaltaisesta syystä, jatkuvien riitojen tähden. Tai sitten lähisuhteessasi on puhjennut yksi kamalan kova riita pitkän vaikenemisen ja puhumattomuuden jälkeen. Kasvotusten tapahtuva parisuhdeterapia on varteenotettava vaihtoehto avun tarpeessa.

Mikäli parisuhteeseen alkaa muodostua sellaista ”painetta”, joka ilmenee riitoina, ja joiden käsittely kahdestaan on vaikeaa, on hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen. Yksin ei kannata jäädä taistelemaan, tai sitten ajatella toiveikkaana ”antaa ajan kulua, kyllä se sitten aikanaan…”

Arvostettu amerikkalaistutkija ja pariterapiamenetelmien kehittäjä John M. Gottman on useasti huomauttanut, että avioparien riidoista kaksi kolmesta ovat ratkaisemattomia.

Työkokemuksestani Hämeessä ja Mikkelissä tiedän, että kohtaamattomat asiat eivät katoa. Erilaisissa parisuhde-elämän kriiseissä tämän selvimmin havaitsen. Aikaa myöten kaikki käsittelemätön vain syvenee ja kasvaa. Pariterapeuttiset havainnot ovat yksiselitteisiä. Tiedetään, että aivan itsestään positiivinen tunneilmasto kodissa ei valtaa alaa negatiivisten kokemusten kehässä.

Tulin maininneeksi tuon viittauksen parisuhdekriiseihin. Menemättä niihin tällä kertaa sen enempää, tahdon kuitenkin muistuttaa lukijaa, että kriisi ei merkitse epäonnistumista.

Emme voi niin suoraviivaisesti ajatella, että nykyinen parisuhde on vain huono tai pilalla, jos se kriisiytyy. Asia on pikemminkin näin: kriisi on ´tarpeellinen´, jotta suhteeseen sisältyvä dynamiikka tulee näkyväksi ja muutos parempaan mahdollistuu. Ilmaukset käännekohta tai läpikulkupaikka eräinä kriisimääritelminä kielivät tästä näköalasta. Ehkä myöhemmin vielä palaamme näihin näköaloihin.

Ole aikuisen vastuullinen. Tunne itsesi ja kanna oma vastuusi suhteen toimimisesta. Oman menneisyyden tiedostaminen ja käsittely lisää taatusti ymmärrystäsi nykyhetken toiminnassa ja ratkaisuissa. Se on vastuunottamista omasta hyvinvoinnista.

Kriisiapua parisuhde-elämään on tarjolla, täällä Mikkelissäkin etsivä löytää. 

On minun hetkeni...

Otollisella ajalla… Mihin aika kutsuu?

LOPUKSI!

Tämän blogikirjoituksen syntyyn vaikutti ratkaisevasti aviopari, joilla sanojensa mukaan ”menee tällä hetkellä hyvin”. Reilu vuosikymmen aiemmin yhteinen tilannekuva oli heillä tyystin toinen….

Olin heihin puhelinyhteydessä helmikuussa 2020. Keskustelimme erilaisista avun ja tuen tavoista ja lähteistä. Parisuhdeterapiasta ja sen erilaisista toimivista menetelmistä. Jälleen (ilokseni) vähän yllätyin. He puhuivat muun muassa ”musiikin mahdista”, heitä lainatakseni. Olin kuuleman mukaan antanut jonkun tai useamman biiseihin liittyvän kotitehtävän.

Tuolloin esillä olleita yksittäisiä kappaleita emme kyenneet muistamaan. Kuulin kuitenkin, kuinka silloin asumuseron aikana toinen heistä ”eläytyi musaan aivan eri tavoin kuin aiemmin ennen välirikkoa”. ”Sitä kuunteli rakkauslaulujakin vähän niin, että onko sitä sitoutunut tähän nykyiseen kumppaniin”… ”Mitä sitä itse sen eteen aikuisen oikeasti tekee”…

Olin tämän menneen ohella kiinnostunut kuulemaan eläytymisestä nykyhetkessä. Tiedustelin, että ”mitä silloin kuunnellaan, jos pitäisi määritellä yksi ainoa kappale kuin tuntemassamme TV:n SuomiLOVE formaatissa.  

Heille tämä yhteinen valinta ei tuottanut suurtakaan vaikeutta, olkoonkin, että molemmilla oli myös omanlaisensa musiikkimaku.

Tässä se on: Anna-Mari Kaskisen sanoittama & Lasse Heikkilän säveltämä Minä sinua rakastan. Ja niin ikään toivottuna Juha Tapion tulkitsemana.

PARISUHDETERAPIA MIKKELISSÄ – SIJOITUS KORKOA KOROLLE?

Parisuhdeterapia Mikkelissä. Olen palannut parisuhdeasioiden pariin, joten A1-työskentely toimivan parisuhde- ja perhe-elämän puolesta Mikkelissä jatkuu. 

Jos ja kun

Parisuhde kohdallasi kunnossa! Se on silloin Kippis!!! Siirry suoraan artikkelin loppuun. Voit ladata  teemaan liittyviä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) E-kirjoja (2). Maksutta.

Mikäli olet epävarma tärkeän ihmissuhteesi nykyisestä tilasta tai olet / olette ajautuneet johonkin kriisiin tällä rintamalla, suosittelen katsomaan oheisen trailerin (52 sek). Vastaa sen jälkeen muutamaan kysymykseen.

Jos jostakin teknisestä syystä et näkisi oheista lyhyttä videota, tässä pari aihetta sivuavaa fotoa parisuhteen kommunikoinnista. Liekö tämäkään toivottavin tila – toistuessaan?

KYSYMYKSET – vastaa oman kokemuksesi pohjalta!

Mättääkö parisuhde?

Onko sietokyky tapissa?

Suhde katkolla?

Sakkaako tulevaisuudensuunnitelmat?

Kipu- ja kitkakysymyksiin ei tunnu löytyvän omin konstein ratkaisuja…?

Tämän Parisuhdeterapia Mikkelissä… -artikkelin otsikko päättyy kysymysmerkkiin. Tarkoituksellisesti! jotta kysyisit vastuullisena itseltäsi kannattavuuden ja kantavuuden merkitystä.

Kasvattaako parisuhteen hoitaminen / hoitamattomuus korkoa itselle ja lähelläsi eläville? Hyvässä ja pahassa. Kun itse arvioin tätä kysymystä, en voi välttyä ajattelemasta aikuisten vaikutuspiirissä olevia lapsia.

Miksi panostaisin?

Ihminen yleensä panostaa asioihin, joita pitää elämänsä ja arkisen hyvinvointinsa kannalta tärkeinä.

Miten ihmiset ovat terapiaan hakeutumista perustelleet? Miksi he kääntyivät lähi-ihmissuhteissa tuntemiensa pulmien tähden esimerkiksi Timon Työnohjaus ja Terapiaan?

Pari- ja perheterapian asiakkaiden siteeraukset viimeksi kirjautuneen palautteen mukaan:

                             Neljä heistä perusteli lääkärin, työterveyden tai muun tunteman ”suosituksilla”. Muita sanottuja: ”En halua rasittaa ystäviä”, ”Jospa näin vanhempani eivät huolestuisi ennenaikaisesti”, ”Emme tahdo taakoittaa tuttuja omilla vaikeuksillamme”, ”Kokemusta aiemminkin solmujen avautumisesta”, ”Valitsimme yksityisen, näin vältämme sairauskertomuskirjaukset”, ”Etsin googlella, luin, vertasin ja valitsin”, ”Julkiselle jonotus kohtuuttoman pitkä”.

Miten se hyödyttäisi?

Olen tehnyt tästä kysymyksestä aiemmin laajemman blogikirjoituksen. Tekstiin tuli kymmenen lyhyttä lukijapalautetta. Voit lukea koko kupletin juonen klikkaamalla kuvaa/linkkiä.

Kirjoitin muutama vuosi aiemmin blogitekstin otsikolla Uskottomuus. Teksti innoitti erään pariskunnan pariterapiaan A1:een. He sanoivat viimeisessä tapaamisessamme, että eräs tuohon kirjoitukseen liittämäni biisi oli tullut heille merkittäväksi pontimeksi terapiaan. Kuulet tämän biisin klikkaamalla linkkiä artikkelin lopussa (musa: Harmaita Enkeleitä).

 

Mitä se maksaa?

Sijoittaminen parisuhteeseen on suhteellista. Euroissa. Tämän näkemyksen olen kuulut vuodesta toiseen.

Eräs kuvasi mm. tätä seikkaa julkisesti Suomi24 sivulla:

Kaikki uudet yksilö-, pari- tai perheterapian kontaktit edellyttävät ja alkavat ns. arviokäynnillä. Arviokäynnin kesto Timon Työnohjaus ja Terapiassa (TTT) on noin tunti ja vartti ja se maksaa 60 € /käteisellä kuittia vastaan. Arviokäyntejä toteutetaan tapauskohtaisesti 1-3 krt.

Tällöin selviää mahdollisen varsinaisen terapian tarve ja toteutusmahdollisuudet: Kuka? Ketkä? Kuinka kauan? Mitä se maksaa? Minä tilitän asianmukaiset verot valtiolle, mutta en tietoja kävijöistä.

Arviokäynnistä koronavuonna – lisää linkillä >> tästä!

Parisuhde- ja perheterapia 2020

Lue lisää / kuuntele:

Maksutta kahteen e-kirjaan pääset tällä linkillä E-kirjat (TTT)

Kesäopas mobiilisena >

https://www.timojuutinen.fi/Kesaopas_kahdelle_web.pdf

Harmaita Enkeleitä -musa:

 https://youtu.be/wJ6qKX1UT8s

 

Lapsen maailma – voimaa siitä saa!

Voiko otsikon tavoin sanoa? Eikö ole härskiä vielä peukuttaa värikuvin (x)… varsinkin kun katselen maailmalle, sen erilaisiin kriisipesäkkeisiin tai kuuntelen uutisia terrori-iskuista… Oikeutettu huomio. Kertakaikkisen oikeutettu. Tässä kuluvan vuoden viimeisessä, jouluajan blogipäivityksessäni otan kuitenkin oikeudekseni  näin ilmaista, sanoin ja kuvin.

 

En viittaa ainoastaan lapseen ja jouluun. En myöskään nyt kirjoita pitkästi. Rakennan viestini linkki-vinkkien varaan. Toivon niiden sisältöjen suuntaavan mietteemme paitsi lapsuuden takamaille myös aikuisen vastuuseen. Ajattelen, että voima on kenties (tälläkin hetkellä) lähempänä kuin arvaammekaan. 

 

Ensimmäinen linkki oli luettavissa jo edellisenä vuonna.  Miksi valitsin Kodin kuvalehden 12/2015? En siksi, että olisin lehden asiamies. En ole edes lehden säännöllinen lukija. Syyt ovat toisaalla.

 

Tekstissä avainhenkilönä on vanginvartija, jolla on ainakin neljä etunimeä, ja vielä enemmän sanottavaa. Tutustuin tähän ”toisenlaiseen Kylli-tätiin” monen muun, kaltereiden ulkopuolella eläneiden hämeenlinnalaisten tavoin. Se oli silloin, kun perheenä asuimme Hämeenlinnassa.

 

Kyllin haastattelulle linkkivalintana on erilaisia syitä. Erityisesti kuitenkin syystä, että lapsen maailma – valitettavasti tänäkin vuonna – voi olla samanlainen kuten haastateltu muistelee. Lasisen lapsuuden kohtaan liian usein myös työni arjessa, pari- ja perheterapian kysymysten äärellä.

 

Pariterapian tiukoissa paikoissa nykyäänkin joutuu ajoittain tavailemaan samaa kuin Kylli kertoo yrittäjäisästään. Hänenkin kerrotaan hyräilleen Veikko Lavin laulua: Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeä. Kykenetkö Sinä juuri nyt tuolla tavoin kokemaan?

 

”Meissä kaikissa on pimeyttä ja varjoa”…

”En ole voinut antaa kaikkea anteeksi isälle ja äidille”…

Minulle on vähän kysymysmerkki, että mitä se äitiys on”…

 

Lue lisää

 

Toinen linkkivalinta kytkeytyy niin ikään historiaan, ajallisesti samoihin Hämeenlinnan vuosiini. Vuoden 1992 Tenavatähti Ella viihdyttää, mutta saa kuulijansa myös ´sisäisesti kuulolle´.  ”Silmiisi katson ja koukkuun jään…”

 

Tämä ajatus sanotaan työni arjessa usein imperfektissä: ”Silmiisi katsoin ja koukkuun jäin…” Parhaimmillaan se on rakastuneen lumoa tai aikuisen kokemusta, olipa kohteena sitten lapsi tai toinen aikuinen. Kuulen työhuoneessani näitä viimeksi siteeraamiani sanoja; eniten silloin kun henkilöt vuorovaikutusongelmiensa ajamana tulevat parisuhdeterapiaan, jossa sitten muistelevat rakkaussuhteensa ihania alkuaikoja.

 

Sekin on sanottava, että avio- tai avokriisin jälkeisessä toimivassa ja tuloksellisessa pariterapiassa ei ole tavatonta, että työskentelyn lopussa todetaan aikuisen tavalla, (mutta hiukan Kyllin sanoja muunneltuna) ”menetetyn rakkauden voi elää uudelleen”. Tarpeellinen – ja joskus yksilön paras mahdollinen tulos on menneestä ikävästä irrottautuminen ja uuden tien löytyminen. Kivun kautta vapauteen!… Mutta nyt on lapsen aika!

—————

(x) Tiedoksi:

Tämän blogitekstin artikkelikuva on vastikään julkaistun ”Hyvinvoinnin ykköset” -verkkosivujen yleisfoto. Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) esiintyy sivuilla eräänä Etelä-Savon hyvinvointipalvelujen tuottajana, lue lisää linkillä: Hyvinvoinnin ykköset

 

PUHUMATTOMUUS parisuhteessa

PUHUMATTOMUUS PARISUHTEESSA

 

Aloitetaan musalla! Kuuntele biisi Tuu mun vaimoksein, jonka aikanaan sanoitti ja sävelsi Teppo Nuorva (1982), tässä se Olavi Uusivirran tulkinnalla.

Olen työurani aikana alustanut ja ohjannut monenlaisia erilaisia ryhmiä. Eräässä oli paikalla 8 avioparia, 16 henkilöä. Heitä yhdisti yksi asia: avioliitoa takana yksi vuosi; olkoonkin että pareilla saattoi olla useamman vuoden yhteiselämä, ennen tätä järjestämäämme pumpulihäätilaisuutta. Kysyin osallistujilta monenlaista. Alla on yksi kysymyksistä ja keskeisimmät vastaukset.

Mikä estää puhumasta? 

  • Väsymys
  • Ei viitsi
  • Itsestäänselvyys
  • Epäily siitä, että toista ei kiinnosta
  • Kiukku
  • Negatiiviset tunteet
  • Eri puhetavat
  • Pelko, ettei ymmärretä

Erilaiset minäkuvat ohjaavat

puhumattomuus parisuhteessa

Psykologit jaksavat kirjoittaa kokonaisia kirjoja minäkuvasta ja sen merkityksestä ihmiselle.

Minäkuva – mitä se on?

Minäkuvalla tarkoitetaan yksilön käsitystä omasta itsestään.

Tähän kuuluu esimerkiksi käsitys siitä, miltä näyttää, millainen oma ruumis on, millainen sisäisesti on.

 

Lopetin edellisen ”päiväpäivityksen” ilmaukseen, että juurikin miehelle olisi tärkeä tietää onnistuvansa naisensa kanssa siinä mitä tekee. Kun näin kirjoitan, en tietystikään väitä asian tarpeettomuutta naisellisena kokemuksena. Mutta pointti on siinä, että se on miehelle kokemukseni mukaan selkeästi merkittävämpi seikka. Tässä tiivistetysti, mistä tämä johtuu.

Miehen minäkuvan keskeinen tekijä on kyky saavuttaa tuloksia

Naisen minäkuvan määrääviä tekijöitä ovat tunteet ja ihmissuhteiden laatu

Testaa väitteet kumppanisi kanssa!

 

Tämä edellä esitetty, minun mielestäni, heijastuu monessa arkielämän tilanteessa. Otan tässä esimerkiksi kuvauksen siitä, miksi toisen hyvää tarkoittava auttaminen usein ´tökkii´, ja yleensäkin tuen pyytäminen on vähän konstikas asia miehen ja naisen välisessä parisuhteessa.

Seuraavassa tilannekuvauksessa henkilöiden tiedetään olevan hiukan stressaantuneita. Sellainen ei liene tavatonta kotioloissa – teilläkään?

Kun Jussi-Joonatan joutuu pulaan tai tuntee olevansa ongelman ympäröimä, mitä hän tuolloin vähiten Ella-Eveliinaltaan odottaa?  − neuvomista pyytämättä! Miksi näin?

Miehen neuvominen pyytämättä on samaa kuin olettaisi, ettei hän osaa toimia tulokseen tähtäävästi. Näin Jussi-Joonatan helposti ajattelee itsestään. Siksi sellainen naisen tapa ”auttaa” tuntuu miehestä arvostelevalta ja perin tylyltä.

Oman henkisen stressin ja mieltä askarruttavan ongelman ratkaisussa, miehen tyypillinen taipumus ja tarve on vetäytyä pähkäilemään ”yksinäisyyteen”, ”metsään”, ”luolaansa tai ”kammioonsa”. Yksin, puhumattomana! Ja kun mies on vaiti, nainen pelkää helposti pahinta.

Huomatkaamme! Jussi-Joonatanin ongelma harvoin liittyy parisuhdeasiaan tai naiseen, minkä tulkinnan kumppani usein erheellisesti tekee, koskapa juuri oltiin keskenään tekemisissä ja kenties puhuttiin molempia koskettavista asioista.

Jos siis miehesi vastaa vointia koskevaan kysymykseesi ”ettei mikään vaivaa” tai ”kaikki on hyvin”, pyri ymmärtämään kuulemasi totena, ainakin siinä mielessä, että sinun suhteen tilanne on OK.

Anna hänelle tilaisuus vetäytyä. Viisas nainen luopuu seuraamasta jälkiä, ja luottaa miehensä paluuseen kammiosta, kun tämä on saanut ongelmansa riittävästi haltuun tai ratkaissut sen kokonaan. Tässä on siis eräs näkökulma kysymykseen puhumattomuus parisuhteessa.

Erilaisuus − se ihan(an) kamala!

Kun taas Ella-Eveliina on stressaantunut, hänellä ei ole välitöntä tarvetta löytää ongelmiinsa ratkaisua, vaan hän pikemminkin etsii helpotusta juuri itseilmaisun ja ymmärretyksi tulemisen avulla.

Mies yleensä toimii parhaiten tässä tilanteessa, kun jaksaa vain kuunnella.

Naiselle ongelma tuntuu ratkeavan kertomisen kautta.

Toinen tavallinen esimerkki arkipäivästä.

Töiden jälkeen kotona Carita haluaa kertoa päivästään, sen erilaisista vaiheista ja käänteistä, sillä ajatuksella, millaiselta päivä on hänestä tuntunut. Kerronta ei välttämättä sisällä jotakin erityistä naisella olevaa ongelmaa, olkoonkin, että se saattaa alkaa toteamuksella ”olipa kamala päivä!”

Kun tässä miehen mielestä vuolaassa kerronnassa on pulmiin tai ongelmiin liittyviä vivahteita, Kim helposti keskeyttää hänet ja tarjoilee tasaiseen tahtiin joitakin luovia tai loogisia ratkaisu- ja parannusehdotuksia. Miksi? Koska hänessä kerronnan aikana aktivoituu se sisin mies, joka tahtoisi toimia tuloksellisesti ja ratkoa rakkaansa elinpiirissä ”kuulemiaan” ongelmia.

Mitä huomaamme?

Mies ja nainen puhuvat kyllä samaa kieltä − sanojen merkitys vain vaihtelee! Kumpikaan ei tahtomattaan tee pahaa tai mitätöi toista. Kummankin oma taipumus vain ohjaa ja ”lyö läpi” kotoisessa puhekulttuurissamme.

Haastelkaa keskenään, mitä se puhumattomuus parisuhteessa pitää sisällään teidän tilanteissa.

Voisiko ymmärryksemme miehenä ja naisena laajeta myös tällä kommunikoinnin alueella? Ja niin uskoakseni myös tapahtuu, jos rohkenemme pysähtyä yhdessä keskustelemaan parisuhteemme parhaaksi.

Seuraava ilmestyvä Parisuhteesta Parillisina Päivinä -blogi keskittyy parisuhteen seksielämään. Palataan!

puhumattomuus parisuhteessa

Olemme lähtökohtaisesti kuvan harmaavarpusia viisaampia. Kuvatekstissä on kuitenkin jotakin ihmisten kesken koettua. Parisuhdeilmiöiden ihmettely jatkuu parin päivän päästä siitä, miten ihan(an) kamala erilaisuus näkyy parivuoteessa.

Read more