Artikkelit

TYÖNOHJAUS – kokemuksia ja jälkimaininkeja

Työnohjaus – kokemuksia ja jälkimaininkeja. Tämä on vuoden 2022 ensimmäinen bloggaus Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) alustalla. Aihe on ajankohtainen useammalla työelämän toimialalla korona-ajan kurimuksen vain jatkuessa.

Yritykseni nimi ilmaisee selkeästi työtoimintani kaksi painopistettä alkaneena vuonna, sinänsä ei siis mitään uutta auringon alla…

Olen kirjoittanut työnohjauksesta, tästä palvelutuotantoni toisesta kärjestä useita blogikirjoituksia, mutta vieläkin enemmän toteuttanut sitä, työnohjaajana ja työnohjaajiksi kouluttaneiden sparraajana.

Liitän loppuun linkin, josta selviää, missä määrin vein toimeksiantoja maaliin, eräänä aivan tavallisena toimintavuonna.

Onko työnohjaus turhuutta ja tuulen tavoittelua?

Näiltä TTT:n verkkosivuilta löydät eri työelämän sektoreilla työskentelevien henkilöiden monenkirjavia käyttäjäpalautteita. He kukin, tulkintani mukaan vastaisivat kielteisesti otsikon kysymykseen.

Tätä bloggausta miettiessäni ja nyt kirjoittaessani elämme Suomessa kiivaan keskustelun aikaa sen suhteen, pitäisikö meillä koululaisten ja opiskelijoiden suoraan jäädä etäopetukseen, nyt kun kevätlukukausi 2022 alkoi. Syyn väittelyyn kaikki tiedämme: ”koronaviruksen omikronmuunnos leviää räjähdysmäisesti, laittaako se meidät väistämättä polvilleen?”

Tämä, yhteiskunnan toimintojen erään arkivyöhykkeen, koulumaailman todellisuus inspiroi tällä kertaa keskittämään tulokulman asiaan juuri opettajan ja muiden koulun henkilökunnan näkökulmasta. Annan puheenvuoron henkilölle, jonka mielipide julkaistiin Helsingin Sanomissa 16.1.2022.  

Huom! Siteeraan mielipidekirjoituksen kokonaisuudessaan; ainoastaan pilkkomalla kappaleita editoin sen mobiililta ja tabletilta hiukan helpommin luettavammaksi.

Minusta mielipiteen kirjoittajan ja toimituksen laatima otsikko viitannee myös sekä työhyvinvointiin että pitovoimaan alalla, jolle on saanut koulutuksen. Työnohjaus tiedetään tutkimusnätöin toimivaksi työkaluksi, kun etsitään työhyvinvointipanostuksia yrityksissä ja yhteisöissä.

En tiedä, olisinko enää opettaja, jos en olisi saanut paljon tukea ja hyviä vinkkejä 

Siirtyminen harjoittelusta oikeasti opettamaan on kuin joutuisi uimataidottomana aloittamaan altaan syvästä päästä.

Kun aloitin opettajanurani kaksikymmentä vuotta sitten pienessä itäsuomalaisessa kunnassa, olin huolissani siitä, tuleeko minusta koskaan hyvää opettajaa.

Vaikka lohduttauduin professori Kari Uusikylän sanoilla siitä, että monenlaisista ihmisistä voi tulla hyviä opettajia, tiesin, että hyvän opettajan vaatimuslista on pitkä: opettajan pitää olla samaan aikaan tiukka kurinpitäjä ja rento, huumorintajuinen ja ymmärtäväinen ohjaaja. Hyvä opettaja löytää keinot opettaa niin heikkoja kuin taitaviakin oppilaita, hän on luova ja kekseliäs, hallitsee niin digi- kuin vuorovaikutustaidotkin ja kouluttaa ja kehittää itseään jatkuvasti.

Olin huolissani, sillä tiesin, että vaikka jotkin listan ominaisuuksista itseeni sopivatkin ja ennen kaikkea olin valmis kehittämään itseäni, monessa asiassa lähtötasoni ei ollut kauhean kehuttava ja edistyin tuskastuttavan hitaasti.

Harjoitteluvuoden aikana yhtä näytetuntia sai valmistella useita päiviä ja sen piti olla minuutintarkka ja sisältää muun muassa motivointia, opetuskeskustelua ja yhteistoiminnallista oppimista. Luokassa oli työrauha, koska arvioiva opettaja istui takana.

Siirtyminen harjoittelusta oikeasti opettamaan on kuin joutuisi uimataidottomana aloittamaan altaan syvästä päästä. Voi vain toivoa, että kollegat ja rehtori kannattelevat, jotta pää pysyisi pinnalla.

Minulla on ollut onnea. En tiedä, olisinko enää opettaja, jos en olisi saanut kollegoilta ja rehtoreilta tukea ja paljon hyviä vinkkejä. Toisena työvuotenani olin myös mukana ryhmätyönohjauksessa ja vuosia myöhemmin vaikeassa tilanteessa pääsin rehtorin avulla yksilötyönohjaukseen.

Mielestäni opettajan pitäisikin päästä työnohjaukseen nykyistä paljon helpommin.

Uskon, että kaikki opettajat haluavat olla hyviä opettajia. Yksi ratkaisu huonojen opettajien ongelmaan on, että kouluihin palautetaan tarkastajat ja huonot opettajat (ehkä myös minut) irtisanotaan. Voisi toki käydä niin, että huomattaisiin, ettei hyviä ole riittävästi. Silloin toisena ratkaisuna ehdotan täydennyskoulutusta, säännöllistä työnohjausta ja kehityskeskusteluita rehtorin ja kollegoiden kanssa ja lopulta myös epätäydellisyyden hyväksymistä.

Anna Heinonen

Tampere

 

Tällä linkillä Hesarissa 16.1.2022 mielipidekirjoitukseen ja sen synnyttämään kommenttipuheenvuoroihin.  > https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008541843.html 

Tällä linkillä puolestaan pääset lukemaan lisää työnohjauksesta ja sen toteutumasta allekirjoittaneen tehtäväkentässä. > TYÖNOHJAUS 2019 ja TIMON TYÖNOHJAUS JA TERAPIA (TTT) MIKKELI

SALAMOINTIA JA SYDÄNÄÄNIÄ (osa III)

TYÖELÄMÄ JA KOKEMUKSIA TYÖKOKOUKSESSA

KOKOUSTILANNE JA YKSILÖIDEN KOKEMUKSIA HEIJASTUKSINEEN

 

MILLAISTA VIESTINTÄÄ?

Tämä esimerkkikuvaus tapahtui Vipu Nakkilan työkokouksessa 15.9.2020. Kokous pystyttiin tällä kertaa toteuttamaan kasvotusten isossa työtilassa.

Läsnä oli koko vakituinen henkilöstö, paitsi Controller-Liliana ja logistiikkavastaava Onerva. Edellinen oli parhaillaan kuukauden työtapaturmalomallaan, jälkimmäinen puolestaan ylityövapailla. Toimitusjohtajalla oli samanaikaisesti toinen tärkeä verkkoneuvottelu.

Tämän työkokouksen puheenjohtajana toimii esimies Ville, josta kirjoitin edellisessä osassa. Hänestä linkillä tästä.

Mainitun päivän työkokouksessa operatiivinen esimies Ville ilmoittaa kuudelle paikalla olleelle tiukkasävyisesti ja arkailematta:

Olen todella pettynyt projektin aikataulun viivästymiseen… Hyvät herrat ja rouvat, olisin minä nyt odottanut koronan avittavan teitä. Aikaa olisi ollut. Mihin se on oikein huvennut. Ei hyvät hetket. Perkele – sanon minä.  Anteeksi! Mutta mikä tässä maksaa?… Onko tavoitetasossa jotakin epäselvää…

 

MILLAISIN VAIKUTUKSIN?

Mitä tiedämme kuulolla olleista? Mitä Ville-esimiehen avautuminen sai aikaiseksi?

Tiedän luvanvaraisena kertoa kolmen henkilön, Seijan, Jaken ja Juliuksen työelämä ja kokemuksia työkokouksessa tuntemuksista. He kuvasivat minulle henkilökohtaisia sydänääniään ja syntyneitä reaktioita tässä työkokouksessa.

 

Aloitan luettelon viimeisestä, Juliuksesta. Hän kertoi, kuinka sydän alkoi tykyttää ja kädet kostua. Julius katseli ympärilleen, sanooko kukaan mitään… Hän mietti, ketä sanoja halusi epäsuorasti muistuttaa. Olisiko juuri hänen pitänyt perua futiskentän iltamenoja ja poikien harkoissa olemisia, vaikka vasta nyt, pitkän koronatauon jälkeen sallittiin paluu harrastuksen pariin…?

Sitten Julius suoristi selkänsä ja sanoi: ”Minkäs teet, kun projektin aikataulu oli tiukka… Sehän oli laadittu toisten toimesta… En ole aikaikkunaan vaikuttanut, en kanna seurauksiakaan. Ainakaan siitä. Tein mitä tehtävissä oli.”

Kun Julius sai tämän sanottua, ja vieläpä aivan kiihkottoman asiallisesti, olo miehen rintakehässä ja käsissä helpotti. Hiukan karvas maku kokouksesta kuitenkin jäi.

Mitä tiedän kertoa Seijan reaktioista? Hän tuntee olevansa paniikissa, mutta miksikö?

Seija muistaa, kuinka esimies oli pari kertaa aiemminkin muistuttanut tämän liian pikkutarkasta ja siksi ehkä hitaasta toiminnasta.

Esimiehen tiukkasävyinen tilitys sai Seijassa välittömiä fysiologisia tuntemuksia – kokijan omin sanoin ”kurkkua kuristi, sydän alkoi hakata ja huimata”. Koska Seija tulkitsi esimiehen syyttävän juuri häntä, hän oikopäätä ehätti ilmoittamaan, ”kyllä minä voin tehdä ylitöitä, vaikka koko ensi viikonlopun”.

Toimin taannoin tämän operatiivisen tiimin työnohjaajana. Tulin aika varhain tietoiseksi siitä, kuinka Seija oli omaksunut tavan venyttää työpäiviään perheensä aikataulujen kustannuksella.

Miten työkokouksen kolmas henkilö, Jake suhtautui kuulemaansa ja näkemäänsä? Tyylilleen uskollisena! Sanoisin. Hän oli tässäkin palaverissa hiljainen ja toisten puheenvuoroille nyökyttävä, joskaan ilmiasu ei kerro koko totuutta.

Itse hän kyllä tunnistaa olevansa jännittynyt. Jalkojen lihakset, jotka ovat pöydän alla, ilmentävät sitä omalla rauhattomuudellaan.

Jaakko eli ”Jake” on kertonut minulle, sparraajalleen, kuinka hän useastikin projektien aikana oli herännyt keskellä yötä hikisenä ja ahdistuneena. ”Projektien jotkut työtilanteet palautuvat mieleen unien kautta tai muutoin… ja sitten kun ei pääse takaisin uneen sitä vatkaa vain tulevia seuraavien päivien yhteistapaamisia”, Jake kuvaa.

Niin kävi tälläkin kerralla: Villen tiukka ilme jäi mieleen. Lisäksi Jakea vaivasi ja harmitti, kun hän ei kyennyt sanomaan mitään omakohtaista. Miehen muistikuviin palautui tämän oma taannoinen tilanne, kun ”firman avainpelaaja” jollaisena häntä kutsuttiin, väsyi tiukkatahtisen ja pitkäkestoisen työputken seurauksena. Keskivaikea masennus oli tuolloin Jaken työterveyslääkärin diagnoosi työuupumuksen lopputulemasta.

Olisiko hänen sittenkin pitänyt nyt tässä kokouksessa reagoida esimiehen ripitykseen? Ja miten, sitä hän myöhemmin pohti. Edeskö vain niin, että hän sanoisi: todelliset henkiset voimavarat työelämässä ovat vähissä  – hänelläkin! – koronarajoitteiden seurauksena. Tämä henkilökohtainen info jäi jälleen kerran ainoastaan Jaken pään sisälle, eikä se tullut tiedoksi toisille.

 

TYÖKOKOUKSEN JÄLKEEN

Me työikäiset tiedämme kokemuksesta, että nykyinen työelämä on vaativaa ja stressiherkkää.

Kun työstressi liittyy suoritustilanteisiin liittyviin vaatimuksiin, me suhtaudumme siihen yksilöinä eri tavoin. Myös henkinen palautuminen on yksilökohtaista.

Kun mietimme, miten työkokouksen kolme kuvaamaani henkilöä selviytyvät ja palautuvat kokemastaan, arvelen, tai tässä tapauksessa oikeammin tiedänkin seuraavaa.

Juliuksella on kohtuullisen hyvä hallinnan tunne ja itsetuntemus. Hän pystyy ajattelemaan kokouksessa kohtaamasta salamoinnista selkeästi. Tämän esille otetun projektin suhteen hän kykenee arvioimaan kokonaisuutta ja omaa osuuttaan siinä. Ja kun Julius vielä illalla futiskentän laidalla tapasi luotettavan kaverin, jolle pystyi purkamaan työpainettaan ja osaksi kokemaansa, hän henkisesti irtautuu tapahtuneesta. Miehen vireystila on seuraavana päivänä kokousta edeltäneellä tasolla.

Minusta seuraava kuvatallenne ilmaisee jotakin siitä, mitä liittäisin Juliuksen työelämä ja kokemuksia työkokouksessa -todellisuuteen kokouksen jälkeen. Oletko samoilla linjoilla?

Monessa mielessä totta – Sinustakin?

Seijalla ja Jakella kokouksen jälkeinen aika oli toisenlaista. Molemmilla kokouksen synnyttämästä stressistä palautuminen kestää pitempään. Kummankin on vaikea irrottautua niistä ajatuksista, joiden avulla he yrittävät puolustautua virittynyttä turvattomuuden tunnetta vastaan.

Seija ei puhu työasiasta kotonaan eikä kehtaa kertoa tuntemuksistaan ystävillekään. Huolestuvat suotta henkilön työelämästä! Tämä menettelytapa tosin vain vahvistaa sitä Seijan olotilaa, jossa hän askaroi itsekseen riittämättömyydentunteensa kanssa. Se taas puolestaan edelleen ylläpitää ahdistusta ja kehon jännittyneisyyttä. Kiusallinen kierre jatkuu. Tämän seurauksena työsuoritukset työpaikalla eivät kenties  jatkossakaan parane, keskittymisen osalta.

Perheenäitinä ylitöiden tekeminen on Seijalle kovin vastenmielistä. ”Lisäliksa” ei herätä intohimoja. Kun muutakaan ulospääsyä paniikkitilastaan ei itse keksi, hän ilmoittautuu seitsemän päivän työviikkoon. Ja tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Seija uhraa itsensä ja perheensä työn alttarille. Arvoristiriidastaan hän ei pääse. Jännittyneisyys ei helpota. Tämän kaiken tulin tietämään.

Olisiko seuraava kuva osuva, kun ajattelemme Seijaa työelämä ja kokemuksia työkokouksessa -kuvauksessa tällä hetkellä ja tulevaisuudessa? Mutta sopisiko se myös Jaken kuvaukseen? 

K? vai N?

K? vai N?

 Jaakko ”Jake”, kuten tiedettyä, on hänkin Seijan tavoin tunnollinen tekijä, yritysjohdon arvostama työmyyrä.

Avainpelaaja – mutta myös näillä seuraavilla reunahuomioilla.

Jakke käyttää runsaasti työ- ja siviiliaikaansa sen arvioimiseen, mitä toiset ajattelevat hänestä työntekijänä ja ihmisenä.  Tämä sisäinen virittyneisyys saa hänet kiinnittämään huomionsa toisten ilmeisiin ja eleisiin sanojen ohella. Kohtuuttomasti. Ja koska Jakellakaan ei ole lähipiirissä sellaisia ihmisiä, joille voisi peilata kokemaansa, hän helposti harhautuu näkemään itsessään enemmän negatiivisiä kuin postiivisia ominaisuuksia.

Jakke jatkaa oman lapsuuden kasvuperheessä vallinnutta ihannetta: on hyvä olla vaatimaton, ettei ylpisty. Vipu Nakkilan työtehtävissä tämä näkyy siinä, että Jakke ei juuri koskaan ilmaise osaamisensa ja onnistumisensa iloa. Päinvastoin, kun jokin projektin osa ei `mene putkeen` hän sivuuttamalla kokonaisuuden saattaa syyttää ja piiskata itseään.

Tässä mielessä valaisevaa oli minunkin olla tiimitilanteissa, joissa kun toiset kuvasivat Jaken onnistuneen mainiosti, hän itse puolestaan painotti sattumaa, suotuisia olosuhteita tai ”tämän kertaista hyvää onnea”.

Mitä yhteistä näemme Seijassa ja Jakessa?

Seija ja Jakke – molemmat tekevät työtään henkisesti ”harmaalla aluella”. Oletko kanssani samaa mieltä?

Pitemmän päälle molempien ammattilaisten työkyky on vahvasti uhattuna. Molemmilla työenergia ehtyy, koska palautuminen työpäivästä jää toistuvan puutteelliseksi. On vain ajan kysymys, kun ammatillinen uudistuminen ja taitojen päivitys eivät enään kiinnosta entiseen tapaan. Kestoväsymys ja kyynistyminen ottavat niskalenkin yrityksen ahkerina, tarkoina ja luotettavina pidetyistä osaajista.

Tällaiseen päätelmään tuli myös Vipu Nakkilan yritysjohtaja. Hän arvioi olemassa olevan henkilöstön ammatillisen substanssin niin korkealle, että ”ketään heistä ei ole viisasta menettää”. Kuulin nämä toimitusjohtajan sanat painokkaina ja päättäväisinä. Seuraava fototallenne alleviivaa sekä asiaa kuin myös henkilöä, jollaisena opin hänet tuntemaan.

MITÄ NEUVOKSI?

MITEN SINÄ ETENISIT?

Esitän Sinulle nämä otsikon kysymykset. Asemasta ja työroolistasi käsin, etsi ja viitoita hyvää tulevaisuutta! Toimitpa itse tällä hetkellä johto- tai esimiestehtävissä tai sitten eläydyit työkokouksen osallistujan asemaan.

Tämän kolmiosaisen blogikirjoituksen otsikkona on ollut Salamointia ja sydänääniä. Siinä sukellettiin taanoiseen ”Vipu Nakkilan” yrityksessä koettuihin ilmiöhin. Yrityksen nimi oli keksitty, mutta kuvatut henkilöt, ilmiot ja yristyskuvaus todellisia.

Jotta arkisessa työelämässämme ei kävisi kuten oli pupun kohtalo aloitusosassa, viitoita mielessäsi niitä polkuja ja toimenpiteitä, joilla suotuisat sydänäänet turvataan Sinun työyhteisössäsi eri toimijoiden kohdalla.

Ole vastuullinen omasta tilastasi! Ja jos jokin seikka työelämässä ja -työkokouksessa jurppii, olethan päättäväinen pandemia-aikanakin. Asioihin voi vaikuttaa. Työhyvinvointia tulee vaalia.

Tässä tuntemassani työyhteisössä asiantilaan aikoinaan puututtiin. Yrityksessä tehtiin pitkälle kantavia tukitoimia. Bisneksen suotuisat vuodet jatkuivat.

Toimitusjohtajan kirjoittamin sanoin:

Meillä ei ihmistä kone korvaa…teimme toimintatulosta tukevia valintoja, kun tartuimme pitempiaikaisiin sparrauksiin… nyt tarjoamme tämän mahdollisuuden jokaiselle työntekijälle tehtävästä riippumatta… henkinen hyvinvointi ja työssä jaksaminen eivät ole enää vain fraaseja. Tätäkin aluetta tarkastellaan tällä hetkellä jokaisen uuden toimeksiantoprojektin kohdalla, niin valmistelu-, toteutus- ja luovutusvaiheessa… mutta tarvitsemme jatkossakin systeemin ulkopuolista ´hengityskoneistoa´, teitä alanne osaajia.

”Liäkitystä” ensi tilaan! >>> Teemavideo (Pythagoraan maljasta)

Jos toivot lisälukemistoa, ehdotan suosituksin tätä erityisen tuoretta (2020) ilmestynyttä kuvan kirjaa. —-

Tämän blogikirjoituksen kuvalähteinä:

Kuvapankki Pixabay (1,2) ja Timo Juutinen (3-6).

 

 

SALAMOINTIA JA SYDÄNÄÄNIÄ (osa II)

 

Työelämä ja kokemuksia työkokouksissa. Tämä on otsikon mukaisen blogikirjoituksen jälkimmäinen osa. Edellisessä lukijalle selvisi kirjoituksen taustasytykkeet; lyhyesti mökki ja media. Halutessasi pääset osaan I tästä.

Tutkia taustat

Tulen kuvaamaan kokoustilannetta yrityksessä, jossa sain olla ulkopuolisena asiantuntijana. Toimeksiannot kestivät vuosia 2010-luvun alkupuolella. Tänä aikana tehtäväni laajeni poikkeuksellisen moneksi eri roolissa (yrityskonsultti, johtajan sparraaja, tiimin vetäjän valmentaja, työnohjaaja).

Arvelen systeemin ulkopuolisena tietäväni keskimääräistä enemmän tässä kuvattavan työyhteisön sisäisistä vuorovaikutusasioista ja bisnestodellisuudesta.

Itse asiassa tämä johtamisviestintää käsittelevä kirjoitus oli tarkoitus tuoda julki hiukan toisenlaisessa kontekstissa jo vuoden 2020 alkupuolella. Yrityselämän arjen säikäyttänyt pandemia sotki ajatellun aikataulun. Yhteisymmärryksessä taustayritysjohdon kanssa tuolloin pidättäydyimme tausta-aineiston hyödyntämisestä. Nyt alkusyksystä asia arvioitiin uudelleen.

Tähän kuvaukseen minulla on tarkoin kerätyt ja yksilöidyt julkaisuluvat. Asianosaiset ovat voineet lukea nyt kirjoittamani etukäteen. He myös hyväksyivät ehdotukseni tässä kirjoituksessa käytettävän keksityn yritysnimen ”Vipu Nakkila Oy”. Kuvaan asioita kuin ne replikoitaisi syksyllä 2020. Lukijan on siis tiedostettava, että yritys ja henkilönimet sekä työkokouksen ajankohta ovat tietoisesti muutettu.

Kokonaistilanne!

”Vipu Nakkila Oy”

Millainen firma? Millainen talous- ja tunneilmasto? Millainen esimies? 

Kysymyksessä on jokseenkin tavanomainen työyhteisö, jossa totuttua työkulttuuria sävyttävät erilaiset alkavat ja meneillään olevat työprojektit. Monenlaisina. On pitempikestoisia ja lyhyitä muutaman viikon suoritteita. Vipu Nakkilassakin, kuten ”maan tapa” on, uusi projekti esitellään ja siihen valitaan vastuuhenkilöt. Se on eräs osa sitä todellisuutta, jolle otsikko voisi olla vaikkapa työelämä ja kokemuksia työkokouksissa.

Aikataulutus on niin ikään keskeinen osa toimeen ryhtymistä. Tällaisia uusia ja aloitettavia projekteja henkilöillä on vuodessa useita. Tässä menestysnälkäisessä firmassa yksilö ei mitenkään välty projektien päällekkäisyyksiltä; yrityksen toimintaympäristössä vallitsee tilaajan määrittelemät kireät aikaraamit.

Matti kukkarossa?

Taloudellisen todellisuuden suhteen kysymme, oliko yrityksessä Matti kukkarossa?

Ei. Pikemminkin päinvastoin.

Toimitusjohtajan ja kahdeksan päätoimisen sekä 2–4 sesonkityöntekijästä koostuvan firman vuositulokset, viitenä edellisenä ennen koronakevättä, ovat olleet hyviä: liikevoitto kolmena viimeisenä 12–14 % vuositasolla. Maksuvalmiutta on riittänyt, koska yrityksen omavaraisuus kohonnut jokseenkin kadehdittavalle tasolle, 68 %.

Toimitusjohtaja ja tulevaisuudennäkymät? Liikevoiton bruttotulos on viime vuodet pysynyt kahdeksan toimijan osalta kohtuullisen tasaisena; tulevaisuuden suhteen kuitenkin orastava huoli kahden aktiivisen työntekijän työssä jaksamisessa.

Tämän lisäksi toimitusjohtajan, ehkä painavan ajankohtainen huoli liittyy yhden pitkäaikaisen asiakkaan vetäytymiseen yhteistyöstä. Syyksi irtautunut oli kertonut muutokset avainhenkilöiden henkilökemiassa, ja jonka vetäytyjä tulkitsi olevan korrelaatiossa pidentyneisiin toimitusaikoihin.

Työyhteisössä vallitsee myös kaksijakoinen kokemus sesonkiaikojen työresurssista. Väliaikainen lisäresurssi on toiminnan kannalta välttämätöntä. Vaikeutena on kuitenkin saada ammatillisesti sekä osaavia että etukenossa olevia sitoutuvia tekijöitä.

Tämän blogikirjoituksen aiemmassa osassa viitattiin ja osin referoitiin ison kaupunkiorganisaation, Helsingin pormestarin johtamisviestintään ja sen saamaa kaksijakoista vastaanottoa.

Nyt keskiöön nostetaan Vipu Nakkilassa nähtyä ja koettua. Kuvaan tämän mikroyrityksen erään keskeisen toimijan, Villen esimiesviestintää. Yleisemmin ja tilannekohtaisena eräässä työkokouksessa. Valotan mainitun päällikkötason esimiehen viestintä- ja vuorovaikutustyyliä.

Tämä tyyppikuvaus perustuu organisoimaani ja henkilön tekemään laajaan Luontaisten Taipumusten esimies- ja asiantuntijatyön analyysiin. Asianomaisen luvalla. Analyyseihin yleisemmin voi surffata tästä. Myös näillä Timon Työnohjaus ja Terapia sivuilla useammassa kohdassa, esim. tästä.

Esimieskuvaus

 

Millainen esimies?

Mitä muuta voimme tietää Villestä Vipu Nakkila Oy:ssä kuin että henkilö on toiminut yrityksessä neljä vuotta toimialansa koulutettuna ja nimenomaisesti esimiesroolissa. 

Ville (48) on ajattelutyyliltään rationalisti (NT) ja toimintatyyliltään vaikuttaja (EJ). Hänen voimakkaimmin korostuva piirre on vaativuus. Keirseyn johtajatyypityksessä tehostaja (NT). Hänen hallitseva motivaationsa onkin tehostaa kaikkia vastuullaan olevia toimintoja.

Villen mielirooli johtamisessa on organisoija (TJ) eli hän on normaalia taitavampi panemaan asioita tärkeys- ja aikajärjestykseen. Hän on tyypillinen asiajohtaja, manageri. Erityisvahvuuksia ovat laaja-alainen ja innovatiivinen ajattelu ja nopea päättäminen. 

Havaintojen mukaan hänen tiedetään olevan energinen, eivätkä Villen puhelahjatkaan ole ainakaan keskitason alapuolella, on uskottavaa, että mainitussa Taipumusanalyysissä Ville osoittautui ns. ENTJ-toimijaksi. Tässä mielessä päällikkönä mies paikallaan… 

Mutta varjonsa kanssa! Ja sellaiset varjot liittyvät viestintään ja palautteenantoon laajemmin. 

Ville vetoaa ongelmanratkaisutilanteessa enemmän järkeen ja faktoihin kuin ihmisten tunteisiin. Tyylinsä miinuspuolella on hätäisiä (ja joskus huonoja) päätöksiä ja muiden esittämien ideoiden reipasta alas ampumista. 

Palautetyyliltään Ville on spontaani kriitikko (ET). Hän puhuu suoraan ja puuttuu arkailematta suorituksiin, jotka ovat hänen mielestään hoidettu huonosti. Samalla kolikon toinen puoli on kuuntelutaidon kärsimättömyys. Vuoropuhelun synnyttäminen ja sen ylläpitäminen on Villelle, toisten kokemana, miltei mahdoton tehtävä.

Ville tiedostaa utuisesti haasteensa. Se on aito yhteistyö. Tällaisen suoraviivaisen tehokkaan toimintatyylin haaste yhteistyössä on se, ettei hän liiaksi stressaantuneena sorru säälimättömään ja loukkaavaan kohteluun työyhteisössä. Hänelle haastavimmat johdettavat löytyvät – häneen suhteutettuna – kuinkas muuten kuin hitaista ja tunneherkistä ihmisistä.

Kuulla ja katsoa

Mitä Sinun silmäsi tiiraavat? … Jos tahdot tiirata taaksepäin esimiesroolia, niin löydät näiltä Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) sivuilta taannoiset (suoralla linkillä):

Esimiehen askelissa osat I ja II.

Sitä edelsivät niin ikään kaksi osainen Voitto – Tappio – kumpi parempi?

Ja neljän blogikirjoituksen sarja Tukea työelämään.

Nyt lukemasi puolestan jatkuu kolmannessa osassa. Salamointia ja sydänääniä blogikirjoituksen päätösosassa pysähdymme Villen johtamaan työkokoukseen, sen tapahtumiin viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. Työelämä ja kokemuksia työkokouksissa synnytti osallistujissa kirjoittamisen arvoisia reaktioita. Kuvaan kokoustilanteen yksilöllisiä tuntemuksia heijastuksineen. Pysy linjoilla. Päätösosa julkaistaan tällä linkillä.

—–

Tämän artikkelin kuvat ovat Pixabayn kuvapankkikuvia. Kiitos.

TYÖNOHJAUS 2019 ja TIMON TYÖNOHJAUS JA TERAPIA (TTT) MIKKELI

Timon Työnohjus 2019. Tämä blogikirjoitus on varsinainen asiakuvaus otsikon aiheesta, eli siitä, millaista työnohjaustyö oli  Timon Työnohjaus ja Terapiassa vuonna 2019. Miksi kirjoitan tästä aiheesta, siitä kerroin johdanto-osassa. Löydät sen julkaisupäivityksenä 29.11.2019.

 

Työnohjaus – mitä sen?

lyhyesti!

Työnohjaus on oman työn tutkimista, arvioimista ja kehittämistä koulutetun työnohjaajan avulla. Yhdessä tutkimme työn, työyhteisön ja omaan rooliin liittyviä kysymyksiä, kokemuksia ja tunteita. 

Turvallinen ja rohkaiseva ilmapiiri sekä kokemuksesta oppiminen tarjoavat maaperän ohjattavan kasvulle ja menestymiselle työroolissaan ja tehtävässä osana yritysyhteisöä.

Oma kuninkuusajatukseni on: työnohjaus on enemmän kuin ”muutos, uudistuminen tai kehittyminen” sanojen semantiikkaa. Työnohjausprosessin käyneen tulisi voida summata, esimerkiksi, Lihasta luiden ympärille -sloganin jollakin henkilökohtaisella tuloksellaan. Kaikki me ymmärrämme, että tuloksellisuus korreloi prosessin pituuden ja työskentelymotivaation kanssa.

 

Timon Työnohjaus 2019 tilastojen valossa 

Kuten yrityksen nimikin ilmaisee, Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) toimeksiannot kohdistuvat sekä työelämän sektorille että terapeuttiseen toimintaan. Asiakaskunta on näissä kummassakin omansa, joskin hybridisyys on vuosi vuodelta allekirjoittaneella lisääntynyt.

Hybridi tässä tarkoittaa sitä, että sama toimeksiantaja saattaa ostaa molemmilta sektoreilta tai sama henkilö on TTT:n asiakkaana niin työelämän kehittämisjutuissa kuin siviilielämän lähisuhteittensa terapeuttisessa työskentelyssä.

 

Tästä hybridiajattelusta tein kuluvana vuonna lyhyen trailerin.

Työssä _ KotonaKokonaisina katso ja lue lisääTTT:stähttps://timojuutinen.fi/ajankohtaista

Julkaissut Timon Työnohjaus & Terapia Torstaina 12. syyskuuta 2019

 

Tässä blogissa toteumatilastot avataan siis ainoastaan annetun työnohjauksen osalta. Tällöin esityksen ulkopuolelle jää muu kelvollinen: yksilö-, pari- ja perheterapia, nimenomainen sovittelu- tai konsultointityö sekä kaikki 3K Savon kehittämispartnerina toimimiseen käytetyt työtunnit vuonna 2019.

Allekirjoittanut antoi vuonna 2019 (1.1. – 30.11.) työnohjausta yhteensä 165 tuntia seuraavasti:

 

22 eri ryhmälle (yht. 72 h /ryhmätyönohjauksessa henkilömäärä vaihteli 5-15 välillä)

4 eri tiimille (yht. 20 h /tiimiohjauksissa henkilömäärä vaihteli 3-7 välillä)

21 eri yksilölle (yht. 73 h)

 

Työnohjauspalvelujen kilpailutukset 2019

Yritys osallistui vuonna 2019 kahteen valtakunnalliseen (Hilma) palvelutarjonnan kilpailukseen. Molemmissa tilaajat (Essote, Mikkelin kaupunki) tutkivat ja pisteyttivat kaikki tilaajan lähtökriteerit täyttäneet palveluntarjoajat. Heitä oli useita kymmeniä; 220 km säteellä Mikkelistä.

Tarjoajien vertailuissa, jotka koskivat muun muassa koulutuspätevyyttä, hankitun praktiikan määrää ja työmetodien monipuolisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta, Timon Työnohjaus ja Terapia menestyi molemmissa työnohjauksen kilpailutuksessa erinomaisesti. TTT toimii seuraavat vuodet mm. näiden isojen yhteisöjen ensisijaisena sopimustoimittajana.

Isoista sopimustoimittajista on lisäksi mainittava Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY), jonka kilpailutettuna kehittämisen asiantuntijakonsulttina Suomessa jatkoin vuonna 2019. 

 

Asiakaspalautteet 2019

Olen kertonut Kaikella on mittansa -videossa, että yrityksen edellisillä verkkosivuilla oli luettavissa 176 työnohjaustyön asiakaspalautetta. Linkki lopussa teemavideon uusimpaan versioon.

Listaan nykyisiltä TTT:n sivuilta 10 viimeisintä käyttäjäkokemusta. Näin ajattelin, kun suunnittelin rakennetta tälle blogikirjoitukselle. Kun keräsin asiakaspalautteita vuodelta 2019, havaitsin tuoreimmat arviot varsin pitkiksi. Päätin siteerata ainoastaan viisi viimeistä; joskin niitäkin hiukan lyhentämällä. Siis tuoreimmat vuodelta 2019. 

Kaikki ulkopuolelle jäävät ovat halutessasi Sinunkin luettavissa, toisaalla näillä yrityksen verkkosivuilla.

Omana havaintona näistä ulkopuolelle jäävistä voisin todeta: Työnohjaus oli koettu turvalliseksi työtavaksi, jolla tuntui (kokoonpanoasetelmasta riippumatta) olleen subjektiivista hyvinvointitulosta ja jotakin kaivattua toimintakykymuutosta. Tämä muutos oli nimetty joko yksilö- tai ammattiryhmäkohtaisena.

  • Ansku / ”kymppi”

    Haluan nykyisestä ”kymppi-työroolista” käsin antaa kirjallisenkin palautteen. Suullisesti niin tein esimiehelleni, kun tämä sovittu kymmenen kerran prosessi päättyi.
    Koin erittäin hedelmällisiä työhön panostamisen keskusteluja kanssasi. Tämä henkilökohtainen taipumusanalyysi, jonka toteutin ja johdollasi moniulotteisesti purimme, oli mielestäni sytykkeenä useimpiin minun työssäni haasteellisena vastaan tulleeseen kysymykseen.
    Taitoni ”kymppinä” ovat toistenkin mielestä minulla uudistuneet ja parantuneet. Jaksan paremmin. Osaan arvioida päivittäin tehtäväkohtaista prioriteettiäni. Minut on pyydetty mentoriksi toiselle vastaavalle (uudelle) tämän omassa yksikössään. Olen tyytyväinen jakaessani sitä, mitä itse yksilötyönohjauksessa olen luotettavana oppinut ja oivaltanut. Pomolta myös kiitoksemme! Ps. Luulen ja tiedän, että meiltä tulee toimeksiantopyyntöjä jatkossa

  • Matias 

    Pythagoran malja, loistava vertaus!

    Olen ollut työelämässä enemmän tai vähemmän mukana vuodesta 1980 lähtien. Työelämän vaatimukset kiihtyvät vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Samalla työhyvinvointi nousee entistä tärkeämmäksi tekijäksi työn tuloksellisuutta ajatellen. Työhyvinvoinnissa on tiettyjä asioita jotka ovat yhteismitallisia työntekijästä riippumatta. Niihin on julkisesti kiinnitetty huomiota, jokainen yritys, joka haluaa menestyä, laittaa nuo asiat kuntoon.

    ”Ihminen on kokonaisuus”. Allekirjoitan täysin lauseesi. Työminä ja kotiminä kulkevat käsi kädessä. Kokonaisuus on näiden minien tulo. Jompikumpi kun krakaa, kokonaisuus kärsii. Molemmat minät tietysti jakautuu vielä useisiin tekijöihin, joista kokonaisuudet muodostuvat.

    Timon kanssa vuosia yhteistyötä tehneenä tiedän, että hän voi auttaa määrittelemään nuo osatekijät ja rohkaista tekemään työn niiden eteen. Itsestä on sitten lopulta kiinni, onko valmis rikkomaan turvalliset rutiinit.

  • Valm-Team / HR 

    Me kuusi HR-henkistä kiitämme ja kumarramme. Työnohjausprosessi kaikkinensa sekä ne kaksi ajankohtaista täsmäkonsultointia, jotka toteutuivat TTT:ssä, ovat tämän lausuman taustalla. Toimintasi oli meille pitkään muistettava. Suositukset lähtivät verkostossamme. Menestystä! 

  • Pasi Lehtimäki, Johtava konsultti, Gofore Oyj

    Kiitos tärkeän aiheen esilletuomisesta. Työyhteisön hyvinvointiin ja kulttuuriin kiinnitetään edelleen liian vähän huomiota. Useimmat organisaatiot organisoituvat edelleen varsin tuotantolähtöisesti (teollisuuden kaltaisesti), strategian ja mittareiden keskittyen helposti mitattaviin suureisiin (eur, jne). Näin vaikka työn usein tekevät ihmiset, ja asiakkaat usein ihmisiä.

    Tämä estää johtoa näkemästä kaikkia työn tulokseen vaikuttavia tekijöitä. Onneksi työntekijöiden hyvinvoinnin merkitykseen on ryhdytty kiinnittämään enemmän huomiota.

    Johtajat usein haluavat laskelmia, paljonko hyvinvointiin panostaminen tuottaa. Johtaminen on helppoa jos aina olisi kaikkeen valmiit laskelmat. Johtamisesta voidaan puhua vasta sitten, kun on luotettava työyhteisön hyvinvoinnin kehittämisen kannattavuuteen, vaikka mittarointi ei hyötyjä (heti) voisikaan osoittaa.  

YritysPalaute/Johtoryhmä

”Jo johtoryhmässä tämä tiedostettiin… Yksilösparraus oli firman tilanteessa paras steppi ennen muutoksen jalkauttamista. Hoidit hienosti! ’Tulilinjan’ tiimivastaavat odottavat vuoroaan. Kiitos partneri Timo!” 

 

Videossa lisää…

Aiemmin artikkelissa viittasin työnohjauksen teemavideoon. Tässä on linkki asian uusimpaan versioon, jonka tuotin 3K Savon asiantuntijapartnerina.

Kaikella On Mittansa 2019 -tallenteessa saat arvokasta infoa työohjauksesta työhyvinvoinnin näkökulmasta. Kuulet lisää toteutusmahdollisuuksista ja toiminnan hyödyistä sekä siitä, maksaako se maltaita?

Videon myötä kannustan Sinua tuumaamaan, kuinka löytää työssään tekemisen ilo ja näin samalla lisätä omalta osaltaan koko työyhteisön työtyytyväisyyttä.

Olethan vastuullinen ainakin itsesi suhteen! Sillä lähtökohtaisesti olet itsesi ja työsi paras asiantuntija. Tee todellisuus näkyväksi!

Timon Työnohjaus 2019 –  kaikki muut videot löydän tästä.
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Työhyvinvointia ”Kaikella on mittansa”

 Työhyvinvointia videolla

Kaikella on mittansa

 

Työhyvinvointia videolla. Koettua työhyvinvointia edeltää vastuun ottaminen!

Tämä viides – kuusi minuuttinen – on kahtaanlainen:

Elämää ja työelämää.

Antiikin viisautta ja vastuunottoa nykyhetkessä.

Tulevaisuutta tehdään tänään – myös työhyvinvointia eri muodoissa.

Timon Työnohjaus ja Terapia (TTT) tahtoo kantaa oman kortensa kekoon.

Kiitän Hermofilmin Harria –  yhdessä –  loistavan luovasti synnytetystä kuusi minuuttisesta.

Kun on oikeat vehkeet ja taitoa sekä oikeanlaista tahtoa, tulosta syntyy!

Ilman saamaani maljaa en olisi kuitenkaan työstänyt Teemaklinikan asiaa nyt nähtävän kaltaisena. Kiitos teille!

Lisäksi toisiin TTT:n julkaisemiin videoihin tästä. Niitä on tällä hetkellä kahdeksan.

Kuusi minuuttinen meille kaikille – Var så god!

TTT:n videotuotantoa

UUSIN

VÄLÄYKSIÄ VASTAANOTOLLA…

KORONA-AJAN KONSULTOINTEJA

Ystävänpäivänä 14.2.2021

 

KOKONAISINA!!!

 Lyhyt Traileri

TTT:n ´Toimintafilosofiasta´

myös Blogikirjoituksiin

Työssä _ KotonaKokonaisina katso ja lue lisääTTT:stähttps://timojuutinen.fi/ajankohtaista

Julkaissut Timon Työnohjaus & Terapia Torstaina 12. syyskuuta 2019

TYÖYHTEISÖSOVITTELU

Restoratiivisesti

Kysy ja vastaa -periaatteella

Syventävä blogiteksti (syyskuussa 2019)

 

Suhdesovittelua – kun ihmissuhteet solmussa

Sisältönä parisuhde- ja perhe-elämä

syventävä blogiteksti (elokuussa 2019)

 

Kaikella on mittansa

6 minuuttinen – – – työhyvinvoinnin puolesta – – –

 

Hybridi hyödyttää!

 – – – Polku parempaan työelämään – – –

 

Monipuolisin – – – Esittelyinfo – – –

 

Katsotuin – – – Pallo haltuun yhdessä – – –

Komppaa 3K Savo!

Tätä videota ei suinkaan pidä unohtaa tai ohittaa… Parneri Timo Juutinen … mm. Luontaisten Taipumusten Analyysin (LTA) äärellä.

 

Tapaamisiin! 

https://www.timojuutinen.fi/yhteys/

TUKEA TYÖELÄMÄÄN 2017

Olen kirjoittanut tästä aiheesta useasti aiemminkin. Neljän blogitekstin sarja viime vuonna siitä sain kiitettävästi palautetta. Silloisista viesteistä kymmenkunta julkaistiin verkkosivuillani sellaisinaan, ja keskustelu työelämästämme näin laajeni. Se oli hyvä se.

Edellisen vuoden Tukea työelämään 2016 kirjoitukset löydät näillä suorilla linkeillä;

kun klikkaat kuvan päältä

 

”Omaperäisesti”…, ”henkilökohtaisesti”…, ”oivaltavasti ja innostavasti”… Tällaiset lukijoiden lähettämät arviot rohkaisevat minua jatkamaan.

Tällä kertaa näkökulmani aiheeseen on edellisiä (2016) kohdennetumpi, samalla myös tuotteistetumpi. Olen edelleen vuonna 2017 aiheen äärellä vastuuntuntoisen tosissani. Työelämään on löydettävä työhyvinvoinnin näkökulmasta sellaisia malleja, jotka ovat aidolla tavalla sekä yksilöllisiä että kustannustehokkaita.

 

HYÖDY HYBRIDISTÄ

Mikä ihmeen hybridi!? Saatat tietää ammattisi tai kiinnostuksesi perusteella jotakin kemiassa käytetyistä hybridipinnoitteista. Olet ehkä kuullut TV-toimittajan selontekoa hybridisodankäynnistä. Itse olen ajanut tyytyväisenä yli 40 000 km hybridiautolla, jossa on kaksi rinnakkaista voimanlähdettä. Hybridi siis merkitsee yhdistelmää. Viisaasti käytettynä se hyödyttää.

 

Olisiko hybridiajattelulla ja -teoilla laajemminkin hyötyä työhyvinvoinnin kannalta? Hyötyisikö siitä yksilö tai tiimi? Itse vastaan: lisääntyvässä määrin, parhaimmillaan `ylävitonen`! Perustelen näkemystäni ihmissuhdetyön työvuosillani ja asiakaskuntani määrällä. 25 vuotta ja 2 000 ”normaalia” terapian ja työelämän asiakasta Hämeessä ja Etelä-Savossa antavat mielestäni varsin luotettavan havainnon asioiden tilasta.

 

Kohdennettuja hyötyjä  

Läpi tuon neljännesvuosisadan ovat henkilöt yksilöinä, parina tai työyhteisön tiiminä kipuilleet erilaisten arjen aikataulupaineiden kanssa. Mitä lähemmäksi nykyaikaa olemme tulleet, sitä enemmän ovat työikäiset myös täällä Etelä-Savossa kaivanneet täsmäapua, mitä erilaisimpiin henkisiin kitka- ja kipukohtiinsa. Kohdennetusti, nopeasti ja modernin sähköisesti.

 

Henkilön kuvaamat erilaiset jumit, jarrut ja hidasteet työssä tai perhe-elämässä ovat minusta olleet, paitsi uskottavia, yllättävän usein myös ns. paralleelisia. Tällä tarkoitan sitä, että työelämän arjessa ´junnaava´ vaikeus säteilee voimakkaasti kotiin. Ja toisaalta kotona ja siviilissä koetut huolet, riidat tai muut henkiset taakat kulkeutuvat kokijan työelämän arkeen. Tällöin työntekijä ei kykene työpaikallaan optimaalisesti ´loistamaan´. Työnantajakaan ei voi riemuita, kun ”sorvi pyörii, mutta tuottavuus kärsii”.

 

Tämä työelämässä kuvattu ´henkinen´ ja ilmeinen vajaatehoisuus ei ole pelkästään ilmapiiriasia. Ilmiöllä on epäilemättä myös merkittävä eurojen ulottuvuutensa. Se, missä suurusluokassa kulloinkin liikutaan, riippuu tietenkin siitä, fokusoituvatko toimintajumit ja lukot yksilö- tiimi- tai osastotasolla. Kohdistuksesta riippumatta ja hyvän työelämän kannalta, esimies ja/tai hänen rinnallaan henkilöstöhallinto joutuvat paikantamaan todelliset lukot, mutta ennen kaikkea löytämään sopivat avaimet lukkojen avaamiseksi.

Verkossa ja vastaanotolla

Viimeisen neljän vuoden kehittämistyön tuloksena syntyi Timon Työnohjaus ja Terapiassa hybridinen valmennusohjelma tavallisen työikäisen arjen haasteisiin. Nyt kysymme, mitä voimia silloin yhdistetään, kun polttopisteessä on työhyvinvoinnin yksilöllisten (työntekijä/tiimi) hyötyjen saaminen työantajan euroilla.

 

Työhyvinvoinnin edistämiseen kohdistetussa työskentelyssä yhdistellään tarkoituksenmukaisella tavalla ja määrällä kolmen palvelupaketin (Base, Plus, Extra) eri sisältöjä sekä toteuttamisen tapaa. Näissä ratkaisukeskeisissä valmennuksissa yhdistämme kasvokkain tapaamista ja verkkotyöskentelyä. Lisäksi palvelupakettien eri asiasisällöt itsearviomenetelmineen valitaan niin ikään asiakaslähtöisesti yhdistelemällä. 

 

Luontaisten taipumusten tunnistaminen opettaa itsetuntemusta

Asiakkaiden valittavana on esimerkiksi Luontaisten Taipumusten Analyysi (LTA), jonka verkkoversion on tehnyt jo 25 000 suomalaista. Eräs heistä on mikkeliläinen Pekka Laiho.

Hän on hieronnan ammattilaisena vapauttanut lukemattomia kropassa ilmenneitä jumeja ja jarruja, ja niin muodoin kantanut oman kortensa työhyvinvoinnin edistämisen koriin.

Urheiluhierojanakin tunnettu Laiho kertoo LTA-raportin tuomista hyödyistä: Sain itseäni hyödyttävää faktatietoa ja hyviä lisäohjeita päivittäisiin vuorovaikutuskuvioihin. Vahvuuksieni edelleen kirkastaminen oli motivoivaa. Kaikkiaan se on ollut palkitsevaa ja vaikutukset pitkäkestoisia.

 

Kehitystyön perusteina asiakaspalaute ja tuorein tutkimustieto

Hybridipakettien rakentaminen – sellaisiksi jollaisena ne tällä hetkellä ovat tarjolla – oli tietoinen vuosien kehittämisprojekti. Kehittämistyö luonnollisesti jatkuu. Arvokasta taustatukea Timon Työnohjaus ja terapia (TTT) sai juuri päättyneestä, Asiakasymmärryksen ja palveluinnovaatioiden äärellä Etelä-Savossa -nimisestä, kaksivuotisesta hankkeesta. Se oli Miksei Oy:n organisoima ja maakunnallisesti onnistunut.

 

Tänä aikana TTT:n hybridivalmennusta ja sen sisältöjä kirkastettiin juurikin asiakaskokemuslähtöisenä. Kaiken aikaa tukeuduttiin alan tuoreimpaan tutkimustietoon ja yrityksen paikallistyön asiakaspalautteeseen. Luettu ja kuultu, molemmat inspiroivat minua kehitystyössä.

 

Asiakaspalaute on ollut yhdensuuntaista. Henkilökohtaiset haasteet ja niihin saatava ammatillinen sparraus kohtasivat tässä luontevalla tavalla, saatettiin sanoa. Sain koeteltuja neuvoja ihmistenkäsittelytaidoissa, oli esimiehen arvio. Organisaation johdossa asia puolestaan summattiin seuraavasti. On sekä työyhteisön että yksilön edun mukaista, että ongelmiin puututaan ajoissa, ennen niiden paisumista hallitsemattomaksi vyyhdiksi.

Tässä viimeksi siteeratussa ei liene mitään yllättävää, vaikka et vielä olisikaan kokenut hybridisen kasvualustan tuomaa uutta buustia henkilökohtaisesti.

——

Tämän artikkelin kuvat: Timo Juutinen, Horrex Code, Joona Kotilainen.

Lue lisää      (Kenelle Hybridi sopii? Millaiset ovat Base-, Plus- tai Extrapalvelupaketit? Mitä ne maksavat?…)

www.timojuutinen.fi/hybridi

(Hyödyistä ja arviomenetelmistä kuvan linkillä)

 

TUKEA TYÖELÄMÄÄN 2016 (III)

PALLO HALTUUN!

Pingis on enemmän kuin pieni pallo, vähän isompi maila ja verkolla erotettu pöytälevy.

Pingiksestä (C) pidin eniten. Se tuli antamaan tukea työelämään – Pallo haltuun! …

WP_20160106_001

Tässä jo harmaantuneessa lehtikuvassa olen etualalla, nelinpelikaverin Timo Granrothin kanssa. Taustalla  (selin) opettaa pitkäaikainen, oululainen ”pöytätennislegenda” Reijo Hulkko.

 

Kerroin ”Sparraus” videossani, kuinka löysin pingiksen kirkon poikakerhossa, Oulun Tuirassa. (Voit katsoa videon myöhemmin alla olevalla linkillä). Tällä hetkellä pöytätennis on tässä syntymäkaupungissani varsin suosittu pallopeli, isojen urheilulajien jälkeen. Oulun Pingis on kivunnut ylimmän sarjatason seurajoukkueeksi. Muutos ei kuitenkaan tapahtunut hetkessä.

Määrätietoinen juniorityö ja monet aikaansa uhraavat vanhemmat ansaitsevat tästä suuret kiitokset. Jos kehityksen historiateos kirjoitettaisiin tänä vuonna, siinä ehdottomasti tulisi mainita ainakin seuraavat vuosikymmenien ajan toimineet henkilöt: Reijo Hulkko, Seppo Hiltunen, Antti Juutinen ja Pekka Ågren.

”Pellavapää kahmi mestaruuksia”… ”Timo Juutinen rikkoi Lapin rintaman”… ”voitti kahden junioriluokan (14- ja 17-v.) sekä B-luokan lisäksi miesten pääluokan”…

Näin kirjoitti Pohjois-Suomen päälehti Kaleva. Pingiksessä olin todellakin alle 14-vuotiaana suhteellisesti parhaimmillaan. Nousin tuolloin kisamenestyksen perusteella miesten A-luokkalaiseksi. Junnujen Pohjois-Suomen Mestarina olin myös maajoukkuekarsinnoissa. En kuitenkaan yltänyt niiden viiden junnuvalitun joukkoon. Kaikki valitut tulivat pääkaupunkiseudulta.

Tässä kuvassa on puolestaan kyse koulujen välisisestä kisamenestyksestä. Myllytullin I:n (Timo ja Juha) toi koulun palkintokaappiin tämän upean, pankin lahjoittaman kiertopalkinnon.

WP_20160106_009

 

Eräs toinen kiertopalkinto on astetta kirkkaampana muistoissani. Olin nimittäin ollut piirin paras myös miehissä kahtena peräkkäisenä vuonna, ja siten kolmantena pokaali oli katkolla; pojan silmin valtavan hieno ja näyttävä pääluokan kiertopalkinto. Katselin edelliset vuodet tätä huoneeni hyllyllä ollutta pystiä jokseenkin suurella tyytyväisyydellä.

Kohtasin loppuottelussa Mika Pyykön, vieläpä itseäni nuoremman Vaalasta. Hän voitti tämän pitkiä palloralleja sisältäneen ottelun, viimeisen erän jatkopalloilla. Kiertopalkinto jäi saamatta omaksi.

Parempi voitti! Rehellisesti! Hävinneelläkin omanarvontunto vahvistui!

Tämä loppuottelu lieneekin pingisurani ehkä mieleenpainuvin kisapäivä ja samalla opettavin; historian jatkumolla ja yksilön henkilökohtaisen kasvun kannalta sykähdyttävin! Lajin parissa olleet hyvin muistavat, että muutama vuosi myöhemmin Mika pelasi siniristilippu rinnassaan Suomen miesten pöytätenniksen maajoukkueessa.

https://www.facebook.com/ping.pong.tennis2table/videos/10153200656312420/

Kun olen oheista videota (hiukan nostalgisena) katsellut, olen humoristisesti ajatellut, ”mitähän tuunaisinkaan tänään”, jos olosuhteet ja ympäristön imu / työntö pöytätenniksen pariin olisi Suomessa ja kohdallani ollut kuten Aasiassa. Nykytiedon (yleinen valmennusoppi) mukaan uuden taidon (täydellinen) oppiminen vaatii taitolajeissa n. 10 000 toistoa vakio-olosuhteissa. Tiedän olevani joissakin asioissa sangen sinnikäs persoona.

Palkintoihin, lehtijuttuihin tai tv-esiintymisiin liittyneenä on ehdottomasti vielä todettava, että en ollut kasvuperheessäni ainoa urheilija. Pekka Juutisen nimi esiintyi huomattavasti useammin. Yhdeksän vuotta minua vanhempi ”Pätkä” oli Oulun Pyrinnön kasvattina yksi maamme edustusvoimistelijoista. Hänen saama julkisuus noteerattiin myös ikäisteni, latenssi-ikäisten kaveripiirissä. Kuvat kertovat, miksi!

12227044_980054112054737_1905981759578411955_n 12186474_980219142038234_1731340754338746229_o

 

Olin ylpeä pikkuveljen asemassa. Samalla tämäkin urheilun juonne sisälsi – minun sitä silloin tiedostamatta – erään tarpeellisen kasvualustan. Kyse on kilpailusta ja sisarkateudesta, ja sellaisten tunteiden käsittelystä.

 

Pingiksen antia – Tukea työelämään?

Löytämästäni pöytätenniksestä olen monella tasolla suuresti kiitollinen. Laji merkitsi ja opetti kasvavalle paljon:

(1) Se toi murrosikäisen ajankäyttöön jäntevyyttä ja terveen rakenteen (Ajankäytön rakenne tukee toimintaa!)
(2) Se opetti työnteon, vaivan näkemisen ja menestyksen yhteyttä (Harjoitus tekee mestareita!)
(3) Seuratoiminnassa havaitsin toiminnan suunnittelun ja organisoinnin merkitystä (Hyvä suunnitelma ohjaa!)
(4) Tapasin pingiksen parissa luonteeltaan kovinkin erilaisia ihmisiä, ja samalla opin näkemään — omalla nuoruuden ihmettelevällä kiinnostuksella — mitä moninaisempia aikuisten keskinäisiä ihmissuhdekuvioita (Työelämässä tarvitaan pelisilmää ihmissuhteissa!)

Tätä taustaa vasten ei ole mitenkään kummallista, että nykyisessä coaching-, työnohjaus- ja terapiatyössä olen ollut erityisen kiinnostunut ilmiöistä, jotka syntyvät työyhteisöissä ja erilaisissa muissa vapaa-ajan vuorovaikutuskokoonpanoissa. Olen hyötynyt näistä pingismaailman siemenistä myös konsultin ja sovittelijan toimeksiannoissa täällä Etelä-Savossa ja Mikkelissä.

Yhteenvetona

Pingis tarjosi minulle useita kilpailumatkoja. Sain lajin kautta ihmissuhteita, ja vieläpä eri ilmansuunnilta. Jotkut niistä ovat kantaneet läpi aikuisen työhistorian. Lehtikirjoitukset valokuvineen, ja kisoista kotiin tuotavat palkinnot – eivät nekään olleet pojille pikkujuttuja; sen moni poikaurheilussa mukana oleva tietänee.

Vieläkin merkittävämpänä oppina pidän henkisiä oppimiskokemuksiani. Tällä tarkoitan kaikkea sitä, mitä voittaminen uutteran harjoittelun jälkeen ja sitten toisaalta ennakkosuosikin epäonnistuminen tai alisuorittaminen merkitsevät ihmisen kasvun kannalta. Lukuisia kertoja tulin huonon arpaonnen tai itselleni epäedullisen lohkosijoittelun jälkeen voittajaksi; sisulla, vaikeimman kautta. Samoina kasvuvuosina sain maistaa suosikin karvasta tappiota. Kiitos.

Työelämässä tarvitaan sisua ja sinnikkyyttä. Parhaimmillaan yksilön tai tiimin epätoivottava lähtöasetelma voi olla tavoitteen saavuttamisessa ainoastaan hidaste ei este.

Miten näemme asetelmat työpaikalla vuonna 2016?

Kilpailu ja kateus. Sisarkateus ja mustasukkaisuus.

Nämä ovat ihmisen elämässä koettavia yleisinhimillisiä tuntemuksia ja ilmiöitä. Lisäksi ne kukin voivat olla joko hyvän tai pahan palveluksessa.

Milloin sisarusten välinen normaali kiusoittelu muuttuu kiroukseksi? Miksi emme voisi kilpailla rehellisin ja avoimin kortein? Mitä tehdä häiritsevälle, sukupuolirajat ylittävälle mustasukkaisuudelle?

Nämä kysymykset – eivät ole vain yksityisiä tai perhekohtaisia − vaan myös työelämässä esiintyviä. Monilla meistä lienee tuntumaa työpaikoilla esiintyvästä epäterveestä kilpailusta tai työtulosta lopulta tuhoavasta kateudesta. Miten me saisimmekaan nämä ilmiöt valjastettua hyvän palvelukseen, niin että yksilöiden onnistumiskokemukset lisääntyisivät ja työtyytyväisyys kokoasi! Sisarkateus ja mustasukkaisuus työpaikaikalla ovat hiukan vaikeammin tunnistettavia seikkoja. Silti niidenkin ”lonkerot”, juurisyineen ulottuvat kodin kasvukokemusten, kouluvaiheiden kautta työmailmaan asti. Kirjoitan näistä enemmän toisessa blogikirjoituksessani.

Mitä uutta meidän tulisi tänä vuonna oppia tai oivaltaa näistä asioista omissa työyhteisöissämme? 

Olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut kouluttautua näiden ilmiöiden parissa. Nuoruuden urheiluvuodet Oulussa eivät minun kohdalla olleet lainkaan yhdentekeviä. Ne tulivat tarjoamaan oivallista henkistä kasvumateriaalia. Sekä koulutuksen että oman yksilö- ja koulutusterapioiden avulla olen päässyt hyödyntämään ja syventämään tätä aitoa, elettyä kokemusmaailmaa. Kun nyt toimin ihmisten ja työyhteisöjen työnohjaajana ja valmentajana, tämä eletty historia on ollut siunaukseksi, paitsi itselleni, välillisesti monelle muullekin. Heitä on varsin paljon.

Elämää — myös työssä 2016 — voi elää vain eteenpäin, mutta sen merkityksen voi ymmärtää vain katsomalla taaksepäin!

Tähän mottooni päätän Tukea työelämään – Pallo haltuun! tämän blogikirjoitukseni. Jatkan samalla teemalla. Tuon luettavaksesi erään, todella mieleenpainuvan tapahtuman vuodelta 2000.

Ennen siirtymistäsi kirjoitussarjani päätösosaan (IV) voit katsoa lupaamani videon. Tällä ”Sparraus” videolla lapsuus ja nykyisyys kättelevät kuvainnollisesti toisiaan.

Tukea työelämään… tämän kirjoitussarjan viimeiseen pääset tästä.

TUKEA TYÖELÄMÄÄN 2016 (II)

ÄLYPELIÄ

(B) Pallopelit – ne ovat parhaimmillaan virtaviivaista jatkoa jääkiekolle. Kerroin ”kiekkouraani” koskevat huomiot edellisessä blogitekstini osassa.

 

Koska Oulussa 1970-luvun kiekkokaukaloissa ei ollut jäätä viiteen kuukauteen vuodessa, me monet lätkäjunnut pelasimme pesäpalloa. Itse asiassa pesäpallo oli paikkakunnalla tuolloin jääkiekkoakin suositumpi yleisöpeli . Peräkkäisillä mestaruuksillaan Oulun Lippo sen varmisti. Junnuna pesis joukkuepelinä sopi minulle lätkääkin paremmin. 

 

Myös tässä lajissa oli kaupungin ikätason mukaiset aluesarjat, samoin Oulun Lipolla junioreiden edustusjoukkueet. Pelasin lukkarina ja olin joukkueen ns. kotiutuslyöjä numerolla 4. Näin aikuisena ajattelen, että tässä ”älypeliksi” kutsutussa lajissa luontaiset taipumukseni tulivat paremmin esille, ja koska olin lisäksi ikäisekseni kovin motivoitunut harjoittelemaan — niin yhdessä kuin yksin — ei taitojen karttuminen liene tavaton tieto.

 

Eräänä vuonna olin valtakunnallisella nuorten Suurleirillä Joensuussa; paikalla 30 joukkuetta, 450 osallistujaa. Leirillä järjestettiin myös henkilökohtaiset tekniikkakilpailut viidessä osasuorituksessa (pituus- ja tarkkuuslyönti, pituus- ja tarkkuusheitto sekä nopeusjuoksu). Ikäluokkani sarjassa oli 125 osallistujaa. Tulin jaetulle ykköstilalle Tohmajärven Taiston kanssa; siis jaettu junnupesiksen tekniikan Suomen mestaruus.

 

Iloisena muistona on sekin mainittava, että edellisen johdosta, Yle-urheilu nauhoitti seuraavana talvena  ohjelman pesäpallonuorten talviharjoituksista. Arvatenkin, oli hienoa päästä telkkariin muutamaksi kymmeneksi sekunniksi (!), toisen oululaisen ”tykkilyöjän”, Kari Jalosen kanssa. Tietänet henkilön, joka saa myöhemmin ruutuaikaa satunnaisuutta useammin. Tällä hetkellä ”Kartsu” luotsaa jääkiekon päävalmentajana Suomen miesleijonia kohti kevään 2016 MM-otteluita Pietarissa ja Moskovassa.

 

Mitä pesäpallo opetti?

Minulle lajin parissa oleminen antoi paljon mielekästä ajanvietettä, se antoi myös nuorelle tärkeitä kasvu- ja onnistumiskokemuksia yksilönä ja ryhmässä. Kun aikuisena olen analysoinut oppimiskokemuksia syvällisemmin, olen oivaltanut erään erityisen seikan.

Yksilön luontaisia taipumuksia (tässä lajissa ja kohdallani, harkintakykyä, pelisilmää, paineen sietoa ja vastuullisen luovia ratkaisuja) on helpompi jalostaa entisestään kuin taas ominaisuuksia, jotka eivät ole syystä tai toisesta henkilölle niin ilmeisiä.

 

Työelämässä 2016 kannattaisi hyödyntää työntekijän luontaisia, sisäsyntyisiä voimavaroja ja taipumuksia nykyistä paremmin. Kun usein toistamme sanontaa ”harjoitus tekee mestarin”, voisimme tietoisemmin maksimoida harjoitusajan tuloksen kannalta. Työtehtävässä toistojen määrä korreloi osaamisen kanssa! Omimmalla taipumusalueellaan yksilö on tehokkain suhteessa toimintaan käytettävään aikaan! Nämä molemmat me tunnistamme itsestämme, eikö totta?

 

luontaisten taipumusten analyysi

 

LTA — inhimillistä aineetonta pääomaa 2016

YKSILÖILLE, ESIMIEHILLE, TIIMEILLE

 

Aikuisena olen hyötynyt monesti tästä edellä kuvaamastani oivalluksesta pesiksen parissa. Olen myös tietoisesti perehtynyt tähän ilmiöön kouluttautumisen kautta. 2000-luvulla jaan oppimaani eteenpäin Luontaisten Taipumusten Analyysin (LTA) organisoiduissa prosesseissa. Yksilön sisäsyntyisillä, persoonallisilla taipumuksilla ja niiden hyödyntämisellä työelämässä on kiistaton yhteys henkilön kokeman työhyvinvoinnin ja samalla työn ”tuloksellisuuden” välillä.

LUONTAISET TAIPUMUKSET + HANKITUT TAIDOT = KYVYKKYYS

Tätä kyvykkyyden kaavaa ei havaintojeni mukaan hyödynnetä työyhteisöissämme lainkaan optimaalisesti, siinä määrin kuin voitaisiin ja kannattaisi. Toki valveutuneet työyksiköt meilläkin tekevät tässä poikkeuksen. Olemmeko urheilussa kuitenkin reilusti edellä? Ainakin yksilölajien huippuurheilussa huomioidaan urheilijan taipumuspiirteet ja siihen kytkeytyvä mentaalipuoli.  Nykyurheilussa mentaalivalmennus on ollut kasvava trendi myös joukkueiden valmennuksessa. Tästä raportoitiin myös voittaneen nuorten leijonien kohdalla MM-kaukalossa 2015-2016. Päävalmentaja Jukka Jalonen kertoilee asiasta seuraavassa videossa.

http://www.kauppalehti.fi/uutiset/jukka-jalonen-mentaalivalmennuksesta-hyotya-yrityselamassakin/MdDktH6e?ref=facebook%3A09ab

 

Niissä työyhteisöjen tiimeissä, joiden sparrauksessa, valmennuksessa tai työnohjauksissa olen käyttänyt LTA:n eri ulottuvuushyötyjä, on jokaisessa niissä keskinäinen ”yhteen hiileen puhaltaminen” lisääntynyt selvästi. Miten se on mahdollista? usein pomot kysyvät. Selitykseni on, että usein toistettu ”erilaisuus on rikkautta” saa tässä valmennuksessa faktaa – hienotunteisesti ja yksilökohtaisesti!

luontaisten taipumusten analyysiLuontaisten Taipumusten Analyysissä (olipa se yksilö-, esimies- tai tiimikartoitus) emme edes lähtökohtaisesti etsi vikoja vaan haluamme ottaa erilaisuudet käyttöön. Malli ei luokittele ihmisiä hyviin ja huonoihin. Tämä on yksi syy, miksi taipumusmalleista on tullut suosittuja tiimityön, vuorovaikutuksen ja johtamisen kehittämisvälineenä.

Tässä kotimaisessa, verkossa tehtävässä, analyysissa erilaisuuden jäsentämisvälineenä käytetään kansainvälistä MBTI-kysymyspatteristoa. MBTI-mallin mukaisen analyysin ovat tehneet kymmenet miljoonat ihmiset eri puolilla maailmaa, ja siitä on julkaistu tuhansia kirjoja ja tutkimuksia. Molemmissa kuvataan ihmisen ajattelun neljää ulottuvuutta:

(a) tietoisuuden suuntaa (sisään- tai ulospäin),

(b) tiedon hankinnan pääasiallista tapaa (fakta- tai mielikuvaperusteinen),

(c) päätöksenteon painotusta (rationaalisuus tai arvoempaattisuus) ja

(d) elämäntyyliä (järjestelmällinen tai spontaani).

 

Jokaisessa ulottuvuudessa kun on kaksi vaihtoehtoista taipumusta, niiden yhdistelmistä muodostuu 16 erilaista taipumustyyppiä. Luontaisten Taipumusten Analyysin (LTA:n) innovaattori ja kehittäjä Kari Helin on kirjoittanut kirjan Ihmisten erilaisuus 16 tyyppiä työelämässä.

Ihmisten erilaisuus (Kovakantinen)

Vahvistetaan toimivia vuorovaikutuskuviota!

siis vuorotellen — vaikuttamisen — systeemiä

 

Asialle vihkiytyneen LTA-kouluttautuneen prosessit antavat analyysin tehneelle vihjeitä ja vastauksia ainakin seuraaviin: luontaiset vahvuudet, luontaiset työt, roolitaipumukset työryhmissä ja tiimeissä, stressaavat työtehtävät ja -tilanteet, haastavat (vaikeat) yhteistyökumppanit, mahdollinen stressikäyttäytyminen, johtamistyyli (taipumus).

 

Kiintoisaa on ollut huomata, kuinka oman henkilökohtaisen analyysin saaneena henkilöillä herää aivan uusi mielekkyys miettiä tiimien kokonpanoja erilaisissa tuotannon ja tekemisen vaiheissa. Kyse on vuorovaikutuksesta. Samalla johtajat ja esimiehet ovat saaneet uutta ymmärrystä siihen, miten säännöstellä muutosprosesseissa erilaisia ajattelutyylejä ja roolitaipumuksia, vaikkapa toteuttajan-, kehittäjän-, tukijan-, inspiroijan- ”luonteita” ja rooleja.

Coachilla ja esimiehellä on helpompaa, kun tietää millaista yksilöiden joukkoa valmentaa ja vie eteenpäin
Henkilö asemasta ja arvosta riippumatta tuntee työnanatajansa osoittavan arvostusta, kun tämän mahdollistamana saa yksilöllisesti palautetta hienotunteisella tavalla

 

Lue lisää Luontaisten Taipumusten Analyysi (LTA:sta) Timon Työnohjaus ja Terapian (TTT) palveluna. Sekin on hyvä tiedostaa, että parisuhdeterapeuttina olen käyttänyt tätä työmenetelmää myös parien keskinäisten suhteiden ´tsekkaamiseen´ asiakkaiden pyynnöstä, näiden vuorovaikutuskuvioiden ja hankaumien hoitamiseksi. Asiakaspalautteet ovat kaiken aikaa olleet kannustavia. Linkki- ja kirjamateriaaliehdotukset tämän blogitekstin lopussa.

 

Tätä ennen kuitenkin esitän Sinulle työhyvinvointia luotaavan tehtävän. Tämä on näkökulmaltaan enemmän yhteisö kuin yksilötason ´sfäärejä´ arvioiva. Jos olet työssäsi johtaja tai selkeästi esimiesasemassa, tietänet nämä alla olevat, oikeana pidetyt ja yleisesti hyväksytyt hyvän ja toimivan työyhteisön toimintaperiaatteet.

 

Tsekkaus- ja kotitehtävä

 

Olitpa tehtäväsi puolesta työpaikallasi johtamis-, esimies- tai toteutusvastuussa, voit arvioida nykyistä johtamistoiminnan tasoa. Alla on 10 työhyvinvointiin vaikuttavaa toimintaperiaatetta tai perusoletusta. Pisteytä jokainen kohta vaihtoehdoilla:

0 = ei pidä paikkaansa tällä hetkellä
1 = pitää paikkansa tällä hetkellä

 

Minusta meillä on

(1) kannustava työkulttuuri

(2) avoin toimintailmapiiri

(3) läpinäkyvä päätöksenteko

(4) tiimityöhön kannustava henki

(5) tehtävien selkeät vastuualueet

(6) virheiden ja epäonnistumisen sietämistä

(7) kannustamista riskinottoon

(8) virheistä oppimista

(9) työntekijöiden autonomia tehtävien hoidossa

(10) hyvät tiimien kokoonpanot ja niissä toimiva ryhmädynamiikka

 

Laske yhteenlaskettu pistemäärä (min 0 – max 10 pist).
Jos yhteenlaskettu tuloksesi on 0 – 3, tilanne on ehdottomasti toimenpiteitä vaativa. Mitä teet asialle? Mikä on ensimmäinen askeleesi muutoksen mahdollistumisessa?
Jos yhteenlaskettu tuloksesi on 9 – 10, rehellisyyskin on kunnioitettava hyve. Sitä tarvitaan työelämässä 2016. Mikä on oma osuutesi?

Tukea työelämään… osaan III pääset tästä.

Lisätietoa:

Kirjallisuudesta, esim. Pauli Juuti (2015) Johda henkilöstö asiakaskeskeisyyteen tai Hannele Seeck (2012) Johtamisopit Suomessa.

Blogikirjoittajan verkkosivuilta, esim.

https://www.timojuutinen.fi/mita-se-minua-hyodyttaa/ tai

https://www.timojuutinen.fi/hybridi/

 

 

TUKEA TYÖELÄMÄÄN 2016 (I)

Hurmoshetkiä

Vuoden 2015 – 2016 taitteessa kotimaassamme pidettiin kahdet nuorten MM-kisat. Miehet pelasivat jääkiekon ja naiset ringetin maailmanmestaruudesta. Ringetin tulokset eivät synnytä spekulaatioita. Suomen naiset maailmanmestareiksi jo viidennen kerran peräkkäin. Piste.
Valopilkku! Ilopilleri! Jännitysnäytelmä! Tätä kaikkea sen sijaan nuoret miesleijonat järjestivät toistuvasti täpötäydelle Areenalle sekä meille muille, yli 2,5 miljoonalle suomalaiselle muualla. Hurmoshetket ja riemunkiljahdukset mahdollistuivat monelle.
En suoranaisesti nyt kajoa edellä mainittuihin kisatapahtumiin, muuta kuin toteamalla, että ne ovat blogikirjoitukseni pontena kahdesta syystä: (1) Antti Pennanen, voittaneen nuorisotiimin toinen päävalmentaja, varsinaisten luotsien, Grand Old Manien, Vellu Ketolan ja Jukka Jalosen rinnalla, tulee Mikkelistä. Mikkeli on nykyinen kotikaupunkini. (2) Keskeiset avainpelaajat (Sebastian Aho, Antti Kalapudas, Jesse Puljujärvi) tulevat Oulusta, kaupungista ja seurasta, johon itsellänikin on poikavuosien siteitä. Kerron tarkemmin.

Ennenkin oli kivaa!

(A) 1970-luvulla me monet oululaiset pojat pelasimme jääkiekkoa. Tuolloin paikkakunnalla ei ollut ainuttakaan jäähallia, ainoastaan yksi tekojääkaukalo. Se ei kuitenkaan menoa hidastanut. Lumessa, kentän laidalla kyllä pystyi varusteet vaihtamaan! Joka vuosi pyöri kaupungin sisäiset keskinäiset aluesarjat, korttelikiekkomeiningillä. Kauden päätyttyä Kärpät sitten palkitsi kunkin joukkueen parhaat pelaajat ja tietysti valitsi All Stars kokoonpanon. Eräänä vuonna minut valittiin tämän ”tähdistön” toiseksi puolustajaksi. Valinta oli minulle jokseenkin odottamaton; eihän tuolloin ollut otteluiden verkkokirjauksia tai somejakoja, joista me kersat olisimme tehneet vertailuja.

 

150316_klassikko.jpg__863x516_q85_box-0,0,1200,717_crop_detail_subsampling-2

Näin aikuisena pidän tuota tähdistövalintaani jossakin määrin jopa vitsinä, niin huima oli meidän kahden pakin keskinäinen tasoero. Tämä toinen oli nimittäin henkilö, jonka pelipaita on vielä tälläkin hetkellä jäädytettynä, ainoana sellaisena Raksilan jäähallin katossa. ”Reksan” kymppipaita! Miksi? Reijo Ruotsalainen oli jo tuolloin ”luisteluvirtuoosi”, joka luisteli takaperin nopeammin kuin me muut junnut etuperin. Reksa eteni aikuisten NHL-kaukaloihin ensimmäisten suomalaisten joukossa, pelasi siellä 446 sarjapeliä ja on voittanut Stanley-cupin kahdesti Edmontonin paidassa.

 

Jääkiekko joukkuepelinä opetti minulle kuin ”varkain” tiimitaitoja. Roolin ja vastuun ottamista omasta tontista porukan yhteisen tavoitteen lunastajana – tätä tarvitaan työelämässä 2016.

 Tiimitaitoja tänään?

Monien mielestä tiimityö vuonna 2016 tuntuu yhä edelleen muotisanalta; sehän ei `sloganina` suinkaan ole kuluvan vuosikymmenen keksintö. Lisäksi tiimityön mainostamisessa sanaa käytetään useissa yhteyksissä mielestäni väärin, joko tietoisesti tai epähuomiossa. En lähde tässä raportoimaan ryhmätyön ja tiimityön, tai toisaalta työryhmien samanlaisuutta tai erilaisuutta keskenään. Senkin linjaan, että tässä tekstissä tiimityöllä en tarkoita vapaaehtoista talkootyötä työelämässä; joka toki sekin voi luonnollisesti, parhaimmillaan täyttää useat tiimitoiminnan peruskriteerit.

team-1028829_640

Tiimityö on ytimeltään tekemisen menetelmä. Se liittyy ammatilliseen toimintaan, ja on organisaatiossa valittua, oikeutettua toimintaa. Sillä on sääntönsä ja toimintatapansa ja vain näiden sääntöjen kohtuullisella noudattamisella saavutetaan toivottuja tuloksia. Tiimin toimintatavoite ei voi koskaan olla ristiriidassa organisaation asettaman kokonaistavoitteen kanssa, vaan on juurikin sen suuntainen ´vähemmän vartioituna´. Ammattislangin termein tiimi keskittyy työn tekemisen ’mielekkyyteen, palkitsevuuteen ja omaehtoisuuteen’. Mitenkö tähän sitten päästään?

Tiimityössä jokaisen tiimin jäsenen kaikki, muille tiimin jäsenille ja ehkä itselleenkin tuntemattomat kyvyt pyritään ottamaan käyttöön. Koska tiimityö on (ryhmätyöstä poiketen) jatkuva eikä tilapäinen työn tekemisen järjestelmä,
tiimin jäsenet oppivat myös toisiltaan. Todellisessa ammatillisessa tiimissä ja varsinkin ns. korkeatason tiimissä yksittäisen osaajan taidot näyttäytyvät ja kasvavat korkoa toisten osaamisen kautta. Lopputulos on yhteinen eikä siinä välttämättä erotu ja palkita yksittäisen tiimin jäsenen suoritusta. Tiimi on mielissään saavutetuista tuloksista mutta pohtii samalla jo uusia mahdollisuuksia. Katse on eteenpäin.

Edellä kirjoitetussa on kysymys myös yksilön taipumusten hyödyntämisestä. Kirjoitan Luontaisten Taipumusten Analyysistä (LTA) enemmän blogitekstini seuraavassa osassa. Analyysissä on erilaisia vaihtoehtoja, 16 tyyppiä työelämässä.

Edelleen huomion arvoista

Jos tiimityötä työyhteisössäsi ei ole vielä riittävästi hyödynnetty tai tällä tiellä ollaan vasta alussa, on syytä muistaa — myös tässä pyrkimyksessä — työtapojen ja -asetelmien muuttamiseen liittyvä, ymmärrettävä vastarinta. Tästä perin inhimillisestä seikasta johtuen, muutosvaiheelle on annettava aikaa. Olennaista on, että pidämme kuitenkin erityisen määrätietoisesti, jopa itsepintaisesti kiinni tietynlaisesta hengestä eri organisaation tasoilla — tästä: ”Tiimityössä työntekijöitä rohkaistaan lisääntyvään, yrittäjämäiseen ajatteluun. ”Saa kokeilla, saa epäonnistua, eikä kaikkeen tarvita lupaa”. Peliä työpaikalla siivittää Albert Einsteinin kokeilevan esimerkin ihanne, ”ellei mitään kokeilla, ei mitään saavutetakaan”.

Kova työ paljastaa ihmisen luonteen: jotkut nostavat hihansa, jotkut nostavat nenänsä ja jotkut eivät nosta yhtikäs mitään. — Sam Ewing

Jos lähdet / lähdette tiimityön ja siinä toimivien henkilöiden työtaitojen kirkastamisen tielle vuonna 2016, kysy vielä itseltäsi muutosmotivaation ja ihmisten erilaisuuden, aidon arvostamisen perään. Asenneilmasto on onnistumisen kannalta erinomaisen keskeistä. Olet ja olette erityisesti vain omien asenteiden arvioija, vaalija ja muuttaja.

faces-426077_640

Kysymys on pääosin siitä, että tiimin työporukassa pystytään oikeasti antamaan apua toisille, korostamatta omaa erinomaisuutta, ja toisaalta siitä, että hyväksytään toisten apu osana parempaan pyrkimistä. Kokemusperäisesti on havaittu, että muutosvastarinta vähenee tiimien päästyä alkuun.

 

Testikysymykset – – – anna arvio tänään!

Tiimityön muutoksen onnistuminen ja samalla tiimitaitojen karttuminen riippuu lopulta tietyistä seikoista, jotka esitän tässä kysymyksenä lukijalle.

Olenko / olemmeko nykyiseen tilanteeseen tyytymättömiä?

Houkuttelevatko tulevaisuuden näkymät meitä?

Miten turvataan tiimin työtovereiden tuki muutokselle?

Onko yksilön tai tiimin menestyksestä asetettu kaikille ymmärrettävä ja yhdenmukainen palkkio?

Miten arvioit asioita kohdallasi? Millainen on tilanteesi työyhteisössäsi? Mitä asian tilalle tulisi seuraavaksi tehdä?

 

Sinun ei tarvitse olla loistava voidaksesi aloittaa, mutta sinun on aloitettava voidaksesi olla loistava. — Les Brow

 

Syventävää aineistoa on tarjolla runsaasti. Etsivä löytää, melkeinpä työalasta riippumatta, yleisteemalla `työhyvinvointia ja tuloksia tiimityöstä` vinon pinon kotimaistakin kirjallisuutta. Voin suositella paria seuraavaa e-kirjasta. Ne ovat täyttä asiaa mutta humoristisemmalla otteella:
Karl-Magnus Spiik, Tiimitaitoja Uunoille (2014) ja Neuvottelutaitoja Uunoille (2015).

 

Lopuksi: fiilistelyä sillä mistä aloitin U20 2015. Blogitekstini II osa ilmestyy… Suoraan siihen tästä.